vaccinium oxococcos

Pitäisi kai kirjoittaa oikein kunnollinen postaus

2009-12-16T21:45:00.001-08:00

pitkästä aikaa, vaikka olen vähän uupunut koko bloggaamiseen, siitäkin huolimatta että ymmärrän sen arvon oman kijroittamisen kannalta. Bloggaamisen avulla kirjoittaminen säilyi vuosikaudet päivittäisenä asiana eikä ilmaisun rutiini päässyt ruostumaan. Nyt on ollut aivan liikaa kaikkea ja sitä kaikkea tuntuu elämässä riittävän tästä eteenkin päin. Joten bloggailen hiljakseen.

Kirjoittaminen alkoi selvästi hiipua kun lähdin vuodatuksesta ja perustin tän blogin, koska tänne ei äkkiä ollutkaan mitenkään luontevaa kirjoittaa tärkeimpien asioiden kaltaista henkilökohtaista päiväkirjapaljastusblogia. Tästä alkoi ihan luonnostaa tulla blogi joka keskittyy lähinnä kirjoittamiseen ja sen liepeille eikä mulla siitä aiheesta ihan tolkuttomasti riitä asiaa kun en ehdi kirjoittamaankaan juuri koskaan.

Jotain on kuitenkin silläkin rintamalla tapahtunut ja tapahtuu eli päivitellään nyt tärkeimmät.

Pääsin avoimeen yliopistoon opiskelemaan draamakirjoittamista. Olen käynyt siellä nyt kaksi kertaa paikanpäällä ja uudesta näytelmästä on yksi kohtaus olemassa. Nyt pitäisi joululoman aikana kirjoittaa kolme uutta kohtausta lisää ja sen lisäksi yksi harjoitustehtävä toisesta aiheesta, jonka lajasti ajateltuna voisi kyllä liittää myös osaksi omaa aihetta jos osaa ja haluaa, mietin sitä, koska olen laiska ja haluan saada pienellä vaivalla omaan aiheeseen paljon lisää.

Kurssimme on hyvä. Opettaja on hyvä ja kurssilaiset ilmiselvästi lahjakkaita ja motivoituneita kaikki. Sellaisessa porukassa rima hiipii aika ylös, joka on hyvä asia, paitsi jos tulee rimakauhu. Sitä yritän välttää.

Työkaverini "kitaristin" kanssa on viritteillä ihan uusi yhteistyökuvio. Kitaristilla, joka on myös musikkiäänittäjä, on suhteita erääseen menestyneeseen tanssibändiin ja yritääme yhdessä tehdä jokusen iskelmän ja markkinoida niille.

Tuli puhelu on pakko mennä... palaan.... parin viikon päästä. :)

Runotorstai/jotta en unohtaisi

2009-11-30T12:35:00.000-08:00

mulla on sellanen peili
sillä katotaan taaksepäin
tossa sivulla se aina on

jos uskallan,
(joskus uskallan)
mä raappaan
sen pakkasöiden kukkasista
liiskaantuneiden itikoiden kehoista vapaaksi

ja joinakin öinä
siihen ei osu yhtään valoa
ei ainuttakaan häikäisyn välähdystä

mulla on sellanen peili

mä katon sillä niitä

joita en halua

liian lähelle

Rikkaruohon puheenvuoro puiden poistumisen jäkeen.

2009-11-12T02:59:00.000-08:00

Runotorstai 148 haaste. "Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

Kuninkaita ei valita.

Kuninkaaksi synnytään
kuninkuus otetaan.

Minä en syntynyt kuninkaaksi.

Nenässä kasvaa jotain

2009-11-10T12:33:00.000-08:00

varmaan syylä. Käyn näyttämässä sitä lääkärille ensi viikolla. Ärsyttää vaivata lääkäriä tollasella pikkuasialla, mutta ei voi olla menemättäkään ja samalla voi kysyä myös kädestä joka ei tunnu toipuvan tapaturmasta.

Reilu kolme viikkoa sitten liukastuin sauvakävelyllä ja putosin polvilleni siten, että nyrkissä ollut käsi otti ensimmäisenä peukalolla vastaan asfaltin. Peukalon tyvinivel liikahti lujaa taaksepäin ja siihen tuli joku vamma, ei murtumia kuitenkaan, mutta kenties sielä nivelsiteissä tai jänteissä tapahtui jotain.

Mutta nyt pitää mennä.

Runotorstai, Kuu

2009-11-05T05:23:00.000-08:00

Illalla lumi
sytytti valot pihalle.

Kissa kävi liiterissä
ennen minua.

Näin olla tallomatta
sen jälkien päälle.

Sekoilen tän koneen kanssa

2009-11-04T04:41:00.000-08:00

varmaan tottumattomuuttani. Pari kuukautta vierähtänyt kevyesti edellisestä päiväyksestä. Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut, tai toisaalta vaikka mitä, arkeahan minä olen aina ennenkin päivittänyt ja arjessa tapahtuu, tottakai. Sauvakävellessä olen kaatunut ja peukalo edelleen sen takia kipeänä, murtumia ei ole. Pientä maniaa on ollut ja masennusta myös. Mielialojen vaihtelut olivat aivan hurjia tossa pariviikkoa sitten, mutta nyt on ollut taas vähän tasaisempaa tällä viikolla.

Perusasiat ovat jäleen pielessä. Syön liikaa, liikun liian vähän, ja nämä lisäävät masennusta. Olen lihonut vuodessa kymmenen kiloa. Ja nyt pitäisi taas löytää uutta motivaatiota kuntoremonttiin. Sama kierre siis jatkuu vuodesta toiseen.

Yritin liittää sähkköpostistani tänne otteita dramaturgeilta tullesta kirjeistä, mutta jostain syystä ne ei tule tähän. Liekkö tässä bloggerissa joku esto ettei toisten tekstejä voi liittää omaan blogiinsa, eikä sitten omiaankaan tarvittaessa. Outoa.

No olen nyt saanut kolmelta taholta viestiä näytelmääni koskien. Ensimmäisessä tekstini oli ymmärretty kai aika hyvin ja sitä oli pohdittu oikein pääjohtajan kanssa, joka on erittäin myönteinen merkki, muttei se sitten kuitenkaan osoittautunut sellaiseksi joka voitaisiin ottaa heidän ohjelmistoonsa. Tai siis ohjelmistossa oli samaa aihetta sivuavista teksteistä ruuhkaa, joten mielenkiintoisuudesta huolimatta sitä ei kanata kehitellä heidän tarpeitaan varten pidemmälle.

Toisessa talossa dramaturgi ei ollut ymmärtänyt näytelmääni ollenkaan. Dramaturgi ei ollut saanut sujuvasta dialogista huolimatta otetta tekstistäni, eikä hänelle auennut tarinan väite, kulma tai edes teema. Hänen mielestään tekstistäni voisi saada isolla työllä näytelmän. mahdotonta se ei ehkä olisi. Kirjoitin aika kipakan vastineen Dramaturgille. Selitin kulmat ja teemat. Tätä ei olisi ehkä pitänyt tehdä, tunnekuohuissani loiskahti vähän yli.

Kolmannesta talosta sain vastauksen eilen. Taiteellisen johtoryhmän puheenjohtaja, näytelmäkirjailija itsekin, oli lukenut tekstini eilen ja sanoi että näytelmä on "aika hieno" Hän ei tiedä millä tavalla sen voisi toteuttaa ja luetteli erilaisia kulmia vaihtoehtoja mitä sen tekemisessä voisi olla. Ja sitten hän sanoi, että hän joka tapauksessa lähettää tekstin muulle johtoryhmälle, koska he yhdessä päättävät asioista. Nyt on siis yksi pieni talo isossa kaupungissa, jossa näytelmäni on pienessä etenemisliikkeessä. Mitään oikeasti merkittävää ei siis vielä ole tapahtunut, mutta tämä on ehdottomasti äärimmäisen myönteinen asia että löytyi yksi ammattilainen joka nopealla ensilukemisella sanoo, että että näytelmä on aika hieno ja laittaa sen luettavaksi muille asioista päättäville. Olen ollut tästä lievästi tohkeissani vuorokauden, mutta nyt alkaa olo tasoittua ja helpottaa.

Kirves on kateissa. Ollut vissiin jo pitempään. Mies varmaan lainannut johonkin hommaan ja vienyt jonnekin. En saa pilkottua laudoista hellapuuta ja poltan hellassa pienempiä koivuhalkoja, kun siellä voisi polttaa kaikkea sitä rojua mitä uuniin ei viitsi laittaa. Harmittaa.

Taidan ottaa tässä välissä pienet levot. Palaillaan.

2009-11-04T04:40:00.000-08:00

Lääkärissä käynti

2009-08-28T09:51:00.000-07:00

oli hupaisa keikka. Menin sisälle, otin kasvosuojuksen, desifioin kädet, laitoin kavosuojuksen päähän ja istuin odottelemaan sivukäytävälle, jossa ei ollut lehtiä, eikä minulla tavoistani poiketen kirjaa mukana.

Terveydenhoitaja tuli hakemaan minut CRP koetta varten. Maskilla ja silmät peittävällä pleksillä suojautunut terkkari kiroilee kun silmälasit menee pleksin takana huuruun. Hän ottaa neulan, putsaa vasemman nimettömän, tökkäisee siihen reiän ja ytittää imeä verta pilliin, mutta reikä on liian pieni eikä verta tule riittävästi. Hän putsaa oikean nimettömäni tökkäisee siihen reiän samanlaisella neulalla ja reikä on jälleen liian pieni. Terkkari sanoo, että tämä johtuu siitä että teen paljon töitä käsilläni ja olen siksi paksunahkaisempi kuin naiset yleensä. No kolmas kerta toden sanoo ja hoitaja tökkäisee oikeaan nimettömääni reijän jollakin vanhanaikaisemmalla neulalla, joka näyttääkin melkoisen järeältä naskalilta ja jopa alkaa akasta verta irtoamaan.

CRP:ni on 100. Terkkari sanoo arvon perusteella, että minussa on melkoinen tauti. olen samaa mieltä. Sitten tulee lääkäri. Hän on suojautunut terveydenhoitajaa järeämmin jollakin essulla ja naureskelee mulle, että nää on kyllä ihan naurettavia nää suojautumiset, mutta pakkohan se on tehdä määräysten mukaan. Hän kuuntelee keuhkot ja haastattelee mua paperille. Meistä epäillyistä tehdään viralliset kuullustelupöytäkirjat, jotka varmastikin analysoidaan vähintääkin supossa. Keuhkojen kuuntelu ei valaise asiaa mihinkään suuntaan. Mitään erityistä ei kuulu. Lääkäri määrittelee tautini saikkupaperiin influenssaksi.

CRP on siis tulehdusarvo jolla voidaan yleensä erottaa onko kyseessä viruksen vai bakteerin aiheuttama tulehdus. Bakteeritulehduksissa arvo nousee sataan tai yli ja viruksilla jää muutamiin kymmeniin. No sikainfluenssapa on siitä erikoinen, että se nostaa ton arvon myöskin sataan tai yli, eli sillä voidaan selvittää että onko kyseessä tavallinen virustauti vai sikavirus. Mutta edelleenkään emme voi olla varmoja onko tautini sikavirus vai bakteeritulehdus ja se minua vähän huolettaa, koska bakteeritulehdus hoidetaan antibiooteilla ja jos se on sitä niin keuhkoissani voi jyllätä hoitamaton tulehdus joka voitaisiin hoitaa.

Myös Sikavirus voi aiheuttaa keuhkoputkentulehduksen ja sitä taas ei voi hoitaa antibiooteilla. Eikä tätä nyt sitten määritelty minkäänlaiseksi keuhkoputkentulehdukseksi, joka olisi kai selvinnyt kun lääkäri kuunteli keuhkoni, joten tiedä häntä että mikä minussa on. Yskään sain lääkettä, opiaattipohjaista Codesan compia jonka kodeiini vaikuttaa aivojen yskäkeskukseen ja siten ihan oikeasti hillitsee yskimistä. Tämä on hyvä tieto ensi yötä ajatellen, vaikka vähän varauksella näihin vahvoihin lääkkeisiin suhtaudunkin. Kodeiini on muutenkin mukava aine, se muuttuu maksassa morfiiniksi.

Maanantaina palaan töihin. Mulla piti olla vapaapäivä mutta se siirretään koska maanantaina on hyvä harjoitella töitä joiden harjoitteleminen on viivästynyt taudin takia.

Lapsi on diskossa, toinen lapsi oronmyllyn leirikeskuksessa leirillä, keittiössä jäähtyy pitsa jonka saa aloittaa siten kun lapsi tulee diskosta eli noin puolen tunnin päästä. Sinne saakka malttanen odottaa, vaikka pitsalle olen heikompi kuin millekään.

Yskäni

2009-08-27T22:30:00.000-07:00

on edelleen aivan järkyttävä. Muuten olo on ihan normaali ja kuvittelinkin aamulla että hei olenko ihmeparantunut myös yskästä, mutta ei nyt sentään.

Illalla en meinannut pystyä nukkumaan ollenkaan vaaka-asennossa ja virittelin tyynyistä ja makuupussista sängynpäätyyn pehmukkeita jotta voisin nukkua istuallaan, mutta ei siitäkään mitään tullut. Lopulta olen jossain vaiheessa liukunut vaakaan ja nukkunut loppuyön muutamat hetket oikein hyvin.

Puhe laukaisee yskänkohtauksen lähes saman tien. Nyt on helpompaa kun ei ole ketään kotona, mutta kun varasin itelleni lääkäriä, niin nippanappa sain asiani sanottua sitten se yskä taas alkoi.

Lääkäriin pääsen jo tunnin päästä. En itseasiassa usko että tautini on ollut influenssaa, koska minulla ei ollut minkäänlaisia lihassärkyjä. Terveydenhoitojärjestelmä taas varmuudenvuoksi uskoo ja siksi minuakin käsitellään influenssa epäilynä. Tämä tarkoittaa, että joudun ottamaan maskin naamalleni ja istumaan sivukäytävällä. Eniten minua ärsyttää asiassa kuitenkin se, että jos tämä ei ollutkaan viruksen aiheuttamaa vaan ihan normaali keuhkoputken tulehdus, niin olisin saanut antibiootit ja olisin jo varmasti ihan terve. Nyt tää helkutin tukehtumiskuolema pitkittyy ties miten monta päivää.

Näytelmäni on ollut matkalla viikon. Olen maailman huonoin odottaja ja nämä ajat aina ennen vastauksen tulemista ovat aika hirveitä. Oma teksti ei ole täydelline, ei nerokas, ei briljantti millään tavalla. Ei se täysin huono ole ja siinä on hyviä hetkiä, mutta oma epävarmuus ahdistaa.

Juu tällasissa asioissa en osaa jättää asiaa herran haltuun. Asian käsittelyyn, ihan ensimmäisten tietojen saamiseenkin, menee minimilläänkin viikkoja todennäköisesti kuukausia. Miksei sitä voisi olla rento ja hyökätä uuteen haasteeseen silmät kiiluen eikä kuluttaa energiaansa pelkäämiseen ja odottamiseen.

Olosuhteisiin nähden

2009-08-26T23:23:00.000-07:00

hyvin nukutun yön jälkeen luulin että olen jo melkein terve, mutten olekaan. Kuumetta ei ole niin kuin ei yleensäkään aamuisin, mutta vointi on ihan puhki. Räkää on kurkussa älyttömästi, hengitys menee puolella teholla, hikoilen ja kaipaan unta.

Yö meni luojan kiitos sikeissä pätkissä ja vaikka yskittikin välillä ei tullut mitään kamalia tuntikausian valvomisia väliin. mutta nyt pitää mennä uudestaan unille, voi herran tähden, ei oikein jaksaisi.

Tauti jyllää kehossa edelleen

2009-08-26T12:28:00.000-07:00

Tämä on kuudes peräkkäinen kuumeellinen päivä. Olo on siedettävä koska lääke pitää kuumeen alhaalla ja päänsäryn poissa, mutta hikoilen hillittömästi ja teidän kuumeen olevan kehossa. 37.7 ennen lääkkeen syömistä.

Päivällä olo oli hyvä. Kehon lämpö oli normaali 36.5 ilman lääkkeitä ja jaksoin jopa tehdä jotain pientä kuten lakaista lattialta roskia. Illalla kuuden jälkeen kuume alkoi nousta ja kahdeksalta otin jälleen lääkettä koska kuumeen kanssa alkaa saman tien päänsärky, enkä kestä päänsärkyä.

Ruokaa en ole laittanut viikkoon eikä sen perään ole kukaan huudellut, syövät leipää tai banaania. Ja onhan kaapissa eineksiä, mutta eivät lapset niitäkään ole lämmittäneet. Kouluruoka tuntuu riittävän. Itse tekee mieli syödä hyvin valikoiden.

Sängyssä maatessa ehtii tehdä kaikkea kummallista esim. tutkia rintansa. Vasemmassa rinnassa on alapuolella pieni patti. Varmastikin hernettä pienempi. Sillä tavalla kuitenkin selkeä ja muun rinnan rakenteesta poikkeava, että löydän sen makuuasennossa helposti. En itseasiassa usko pätkääkään, että se on syöpä, koska olen niin lapsellinen, että kuvittelen ettei minulle käy mitään semmosta. Mutta koska sellaisen nyt huomasin ja joka tapauksessa soitan terkkarille perjantaina ja saatan jopa joutua käymään siellä, niin mainitsen hänelle kyllä asiasta saman tien niin saavat katsoa että onko patti vai kuvittelenko vain.

Olen mieleni rakenteelta kummallinen. Saatan saada pikkuasioista hirvittäviä sekopoltsikohtauksia ja hermoilen ja jännitän kaikenlaista etukäteen, mutta kun lapsi jää auton alle tai rinnasta löytyy patti, suhtaudun asiaan täysin rauhallisesti. Heitän isommat asiat yllättävän helposti niin sanotusti herran haltuun koskapa en niille itse mitään voi. Mutta niissä asioissa joille voin itse jotain eikä hommat mene niin kuin haluan hermo menee alta aikayksikön.

Mutta ihmisten rinnoista nyt löytyy kaikenlaisia kasvaimia ja nystyröitä joka tapauksessa, että todennäköisesti ei ole mitään vakavaa. Infoan asiasta kun tiedän lisää.

Löysin kortin

2009-08-25T03:29:00.000-07:00

Etsin tässä viikonlopun aikana lipaston laatikosta valkuvia ja löysin samalla vanhan postikortin jonka olen itse kirjoittanut. Kortti on kirjoitettu 1.10.1991. Olen ollut silloin 25 -vuotias.
Olen ilmeisesti aloittanut kirjoittamaan sitä jollekin, mutta sitten asiaa on tullut liikaa ja olen kijroittanut kortin aivan täyteen pienellä käsialalla.

Kortti on minulle tärkeä. Se muistuttaa minua siitä ettei kuvitelmani alkoholiongelmastani ollut pelkkää nuoruuden kipuilua vaan todellinen ongelma, josta olen yrittänyt päästä eroon jo paljon ennen raitistumistani. Tämä kortti on kirjoitettu vajaa vuosi ennen alkoholin käytön lopettamistani, mutta tiedän, että samanlaista materiaalia löytyy päiväkirjoistani jo useammalta aikaisemmalta vuodelta.

1.10.1991
Vaikka istunkin vaihteeksi keskarilla, olen raittiuskuurilla. En kyllä tiedä onnistuuko se tänään. Piti tulla kahville, mutta olen aika masentunut ja sorruin olueen. On taas kerran tarve pitkittää kotiin menoaan, vaikka tiedänkin että aamulla vituttaa. Taas huomenna teen raittiuslupauksen ja rikon sen ennenmin tai myöhemmin. Rahatilannekaan ei sallisi kaljoittelua. Mielen tilanne kyllä. Masennuksia ollut taas vähän väliä. Aika pahoja ja mistä tahansa syystä. Pahimpina hetkinä olen ajatellut sinua niin paljon kuin mahdollista. Yrittänyt muistaa että minulla on ystävä. Olen koko syksyn koheltanut valtavasti. Tehnyt sen suuren virheen että olen epätoivoisesti etsinyt rakkautta. Saanut ehkä välinpitämättömiä kosketuksia. Olen väsynyt. Minä perkele kun en osaa elää itseni kanssa. Tämä saatanallinen ikävä pitää minua pihdeissään. Totta on että etsin ihmistä vain tueksi itsetunnolleni. Pitäisi kokea itsensä arvokkaaksi ja minä hullu kaipaan jotain joka todistaisi minulle arvokkuuteni. Ja vaikka joku tulisi niin enhän minä mitään uskoisi niin kauan kuin oma arvostus puuttuu. Mutta millä minä kehitän sen itseluottamuksen. Mistä voisin saada niin paljon voimaa että olisin edes itselleni hyvä. Mitä väliä ympäristöllä on. Ei mitään ja silti sitä ajattelen. Olen väsynyt. En kestä tätä kipeää päätä, jota en pysty hallitsemaan. Mikä tämän helvetin nimi on. Anneli sanoo etten ole sairas. Itse en ole ihan varma.

Tauti on

2009-08-22T04:37:00.000-07:00

Nyt pitänut makuuasennossa pari päivää. Ei mitään ifluenssaa onneksi vaan normaalia elokuun flunssaa, vähän kuumetta, vähän yskää, vähän päänsärkyä. Olen vaan maailman huonoin sairastamaan pieniäkään tauteja ja särkylääkkeitä olen vetänyt enemmän kuin maksani kestää.

Dramaturgiltakin on viimein tullut postia. Ensin tuli viesti että hän luki sen kertaalleen eikä löytänyt siitä enää ihmeempää huomauttamista. No minä tein siitä johtopäätöksen, että voin lähettää juttua eteenpäin koska en nyt kertakaikkiaan enää jaksanut olla lähettämättä. Laitoin sen sitten Helsinkiin, siihen rautatietorin vierelle, sekä pääjohtajalle, että molemmille dramaturgeille. Sieltä tuskin tulee takaisin päin infoa ihan äkkiä, veikkaisin että optimistisillaankin kolmisen kuukautta voi hyvin odottaa. Hah, tuskin maltan, sovin ystäväni Sannan kanssa, että kuuden viikon päästä voin kysellä että ovatko lukeneet, ja niin aion tehdä. Eli siis heti kun lokakuu alkaa laitan meilin ja kysyn ovatko lukeneet.

No D oli sitten lukenut jutun vielä toistamiseen ja löytänytkin sieltä jotain pientä säätöä. Loppuun pientä pitkitystä ja toisen päähenkilön äidistä vähän lisää infoa, että eräs toinen kohtaus muuttuu vähän koskettavammaksi ja yhden kohtauksen terapiaosuuksia vähän toisenlaisiksi ja semmosta pientä ehdotusta jota tuntuivat ihan asiallisilta ja paikkansa pitäviltä.

Ei ihan hirveästi harmittanut että ehdin jo laittaa tekstin teatterille. Uskon että jos kiinnostuvat niin kiinnostuvat vaikkei teksti ihan täydellinen olisikaan ja mikä sitten on kenellekin täydellinen. Muihin taloihin laitan tekstin vasta sitten kun olen tehnyt vielä nämä korjaukset. Ja jos sattuisi niin käsittämätön lottovoitto että K-teatteri haluaisi sen tuotantoonsa, niin enpä usko että niillä on mitään sitä vastaan, että keskustelen heidän dramaturgiensa kanssa tekstin lopullisesta säätämisestä. Loppua pitää ainakin pidentää hieman, nyt se vähän töksähtää vaikka tavallaan herkkä ja ok onkin, mutta siihen voi saada herkkyyttä lisää ja se pitää tehdä.

Nyt on töissä sen verran hektistä etten ehdi näitä loppusäätöjä tehdä muutamaan viikkoon jos en sitten mene aamuisin kahdeksaksi töihin ja tee siinä aamusta aina peri tuntia, mutta luulen etten mene, koska muutenkin väsyn noista kaksiosaisista työpäivistä ihan tarpeeksi.

Tavallaan se valmiiksi saamisen paine helpotti kun sain ne tekstit lähtemään edes tohon yhteen paikkaan. Tietysti voi sitten aina spekuloida että jos ne ei kelpaa niille, niin olisiko kelvannut jos olisi vielä ollut nämä pari pientä korjausta valmiina, mutta sellaisten ajatteleminen on loputon suo. Kelpaa tai ei, minäpä en sille enää juuri mitään mahda.

Pitänee mennä taas nukkumaan. En jaksa olla pystyssä pitkiä aikoja, en tosin jaksa nukkuakaan. Selkää särkee liika makaaminen ja nivelrikkopolvet kiukkuilee, siis nukkuessa. Enpä olisi tätäkään kaksikymppisenä uskonut. Mahtaa kehoni olla kurjassa kunnossa sitten kun olen 63 kun nyt jo näin selkeillä oireilla itsestään ilmoittelee.

Olenpahan vaan ihan

2009-08-02T06:01:00.000-07:00

hemmetin pettynyt siihen, että dramaturgini hitailee tekstini loppulukemisen kanssa. Laitoin tekstin hänelle kaksi viikkoa sitten ja hän lupasi lukea sen mahdollisimman nopeasti. Perjantaina laitoin liitteen uudestaan, koska tein siihen pieniä muutoksia ja ajattelin, että kun se ei ole kuitenkaan tulostanut sitä tekstiä, niin tulostakoon sitten sen mikä on kaikkein eniten valmis. Tähän viimeisimpään lähetykseen se ei ole vastannut mitään. Liekö koneen äärellä, en tiedä.

Tekisi mieli laittaa teksti eteenpäin ja tiedän, että ihan älytöntä sellainen hötkyily. Kyllä se sen esityspaikkansa ehtii saada, vaikka nyt vielä viikon tai kaksikin odottaisin. Mutta kun ajatukset eivät vaan vapaudu siitä jutusta yhtään mihinkään, jos en saa lähettää sitä pois vaikutuspiiristäni. Näen siitä unia ja ajattelen sitä tai lähinnä sitä että miksi D ei hoida pois käsistään. Sehän on sen työ, mähän maksan sille siitä.

Ehkä D on lomalla, ehkä se on reissussa, ehkä sen muut työt kasaantuu, ehkä sen lapset vaatii aikaa. Ehkä se paneutuu siihen ja lukee sitä huolella. Ihan sama. Minua ottaa pattiin. Viimeistään elkuun puolivälissä lähetän tekstin eteenpäin, ei se nyt enää niin huonossa kunnossa ole etteikö sen markkinointia voisi aloittaa. Valmis juttu, ainakin melkein.

Tulevalla viikolla sitä ei kuitenkaan kannata lähettää, joten odottelen edelleen D:n postia. Useimmat alan ihmiset ovat Tampereella ja asettuvat asemapaikoilleen vasta ensi viikolla.

Viimeiset kaksi viikkoa

2009-07-26T07:08:00.000-07:00

olen ollut niin totaalisen kiinni töissä, siis miehen kahvilassa, että en ole kirjoittanut mitään, en tänne enkä muutenkaan. Facebookissa olen vähän notkunut ja blogeja toki lukenut listaltani minkä olen jaksanut, mutta enpä ole kirjojakaan ehtinyt lukea enkä mitään muutakaan järkevää.

Kaikenlaista säätöä ollut myös töiden ulkopuolella. Lapsen rippijuhlat joita piti juhlia kaksi päivää, toinen parikkalassa ja toinen kotona, lapsenlapsen vierailu joka meni ihan hyvin, mutta miehellä on ongelmallinen suhde poikansa kanssa ja se ehkä aiheuttaa aina vähän jännitteitä. Sitten on ollut kavereiden synttäreitä joita on juhlittu parinakin iltana ja sitten on vielä erään taiteilijaryhmän alastonmallikeikat joita olen tehnyt nyt kahtena tiistaina ja ensi viikolla kolmena iltana perä'kkäin eli ti-ke-to.

Saa nähdä miten ensi viikon keikat menee. Mulla on ollut niskalihas pahasti jumissa. Olen voidellut sitä lääkkeillä ja syönyt särkytabuja ja sainkin viime yön nukuttua ihan ok, mutta pään kääntely on vähän hankalaa.

Näytelmä on ajatuksissani usein. En ole vielä saanut palautetta D:ltä tapaamisen jälkeisestä versiosta. Odotan sitä kovasti, hän lupasi lukea tkstin mahd. nopeasti. Eipä sillä sikäli kiirettä ole, että en mä sitä markkinointiakaan voi aloittaa ennen kuin aikaisintaan viikon päästä, mutta olenhan mä aina hermona siihen saakka kunnes saan lopullisen tuomion tai synninpäästön, miten sen nyt ottaa.

Sanna -ystävä luki näytelmän ja antoi siitä ihanan pökerryttävää palautetta. Toivotaan että teksti tekisi saman vaikutuksen myös niissä teattereissa joihin sitä lähetän toivon mukaan jo viikon päästä.

Hellettä pitelee. Kuumuus ei sovi minulle. Taidan mennä suihkuun ja siitä sitten terapoimaan itseäni omahoitoryhmään.

Perjantai

2009-07-12T06:55:00.000-07:00

Oli kaikessa haukuudessaan rankka. Ajelimme junalla pikku ässän kanssa helsinkiin. A -täti oli vastassa junalla ja kävelimme hänen kanssaan stokkalle, jossa hänellä oli hiusten leikkaus. Jätettiin sitten täti sinne parturiin ja kuljeskeltiin ässän kanssa kirjakaupoissa joista tarttui mukaan kalenteri ässälle ja vihko mulle.

Kirjat on halppiskaupoissakin nykyään niin hinnoissaan, että yhtään turhaa kirjaa ei viitsi ostaa, varsinkin kun näyttää siltä että tykkään enemmän niiden ostamisesta kuin lukemisesta. :) Saara ei ollut tälläkään kertaa työpaikallaan. Nyt on mennyt jo monen monta hesan reissua, etten ole nähnyt, vaikka poikkean jokaisella hesan reissulla vähintään kerran hänen myymälässään.

Haettiin sitten aa kampaajalta ja pyöriskeltiin kaupungilla nelisen tuntia, käytiin kaupoissa ja kiinalaisessa syömässä ja kulttuurien museossa ja kaupungin taidemuseossa näyttelyissä. Kulttiiruien museossa oli aan kaverin tekemä suuri Intianäyttely. Kannattaa käydä jos on kiinnostunut Intiasta.

Mä sitten irtosin ässästä ja aasta ja läksin treffipaikkaani Kafkaan jossa tapasin Deen. Pidimme parin tunnin session, kolmaskin olisi mennyt, mutta Deen piti mennä kotiin lapsen luo ja saatiinhan ne asiat siinä selviksi, tahtoi vaan jutut rönsyillä. Mä en aina pysy ihan aiheessa tai tavallaan pysyn, mutta aihe antaa mulle impulsseja myös aiheen ulkopuolelta ja se aihe siinä ikäänkuin laajenee sitten.

On älyttömän nautinnollista työskennellä ihmisen kanssa jonka kanssa kokee olevansa samalla aaltopituudella. Kerrankin ensimmäinen intuitioni jonkun ihmisen suhteen tuntuu osuneen kohdalleen. D on hyvä lukija ja tarkka huomioija, osaa anta suorakin palautettaa kohdista joista ei pidä, mutta on myös empaattinen kuuntelija ja ymmätää toisiakin näkökantoja. Hänen kanssaan pääsee helposti hyvään ja tasavertaiseen keskusteluyhteyteen. Toivottavasti saan tehdä hänen kanssaan töitä vielä toistekin.

Kaikenlaista pientä hienosäätöä tuli melkoisesti. Tein tänään neljä tuntia töitä näytelmän kanssa ja korjasin sen mitä palaverissa puhuttiin. Jonkun verran uusia reploja, jonkun verran poistoja ja poistojen jälkeen uutta ajattelua, että mitenkäs mä nyt tän sitten ilmasen kun mulla ei ole enää tota juttua jonka avulla mä sen aiemmin ilmaisin.

Näytelmä on nyt omasta mielestäni valmis. Lähetin sen Deelle takaisin ja hän varman lukee sen jossain vaiheessa kun ehtii. On siellä joitakin ihan pieniä kohtia joita olisi voinut vielä miettiä. Yhden pienen monologin voisi jonnekin kohtaan vielä lisätä ja yhdelle roolihahmolle voisi ehkä vielä jotain pientä lisuketta kirjoittaa. Kunhan saan viimeisen palauteen Deeltä niin tiedän tartteeko se enää mitään. Ehkä se tartee vielä sen yhden dementiamonologin jossa K suree dementiaan sairastunutta lähiomaistaan, en vaan ole ihan varma löytyykö sille enää mitään paikkaa mihin sen liitäisi. Täytyy miettiä.

Käsittämätön olo. Näytelmä alkaa olla valmis. Olen tehnyt sitä kaksi vuotta, luullut useammin kuin usein, ettei se valmistu ikinä, etten pysty enkä osaa ja nyt se on siinä kunnossa, että sitä voisi alkaa markkinoida. Se onkin sitten oma hommansa se. Nyt sille pitää löytää tuotantopaikka ja koska olen ahne ja kunnianhimoinen haluaisin että se kantaesitettäisiin jossain muualla kuin täällä. Ensisijaisesti tyrkytän sitä helsinkiin muutamiin taloihin ja sitten lähden sieltä kohti pohjoista, helsinki tampere jyväskylä oulu, vaikkapa nyt alkuun.

Markkinointi kannattaa aloittaa vasta elokuun alussa, koska ihmiset tulee silloin töihin. Näin oletan. Siihen nyt ei ole enää montaa viikkoa, ja sitten alkaa tolkuton odottaminen. Täytyy tässä joutessaan varmaan tehdä vaikka listaa niistä joille yritän juttua tyrkyttää.

Sadepäivä

2009-07-09T06:46:00.000-07:00

mahdollisti perusteellisen eteisen ja keittiön siivoamisen. Siivoamisen aikana oli älyttömästi hienoja bloggausideoita, mutta nyt ne ovat jo kaikonneet jonnekin.

Koska meikäläisen keskeisenä filosofiana on ollut "mitä silmä ei näe, sitä sydän ei sure" on normaali siivoamistaktiikkani sellainen, että survon kaiken näkyvillä olevan kaappeihin ja laatikoihin. Tämä toimii hyvin niin kauan kuin em. paikkoihin tavaraamahtuu, mutta kun laatikot lakkaavat menemästä kiinni eikä kaapeista löydä mitään on pakko vaihtaa taktiikkaa.

Koska satoi aamusta alkaen iltapäivän puolelle saakka, oli riittävästi aikaa aloittaa siivoaminen kaapeista. Kaikki vähänkin jotain ymmärtävät tietävät, että jos ihmisen kaapit ovat siistit, myös muu ympäristö on siisti, kaikelle on paikkansa ja kaikki mahtuu. Mulla tämä on edelleen hakusessaan, mutta tänään siis aloitin eteisen isosta komerosta ja siirryinkaappien kautta keittiön kaappeihin. Löysin vähän kirppikselle menevää tavaraa, mutta ennen kaikkea sain kaappeihin pienillä järkkäyksillä tilaa lisää. Kaappien jälkeen putsailin vähän muitakin pintoja nyt näiden kahden tilan visuaalinen ilme on suht järjestyksessä. Puhdasta ei vielä ole. Pintoja pitää pestä lattiasta kattoon, mutta romut ovat nyt ainakin taas hetken nätisti.

Toivottavasti tulee lisää sadepäiviä. Isolla ässällä on rippijuhlat viikon päästä ja vieraita ja yökyläläisiä tulee paikalle jo lauantaina. Ensi viikolla olen vissiin miehen tuuraajana sen kahvilassa kolmena päivänä, joten sekin vie aikaa kodinhoitohommilta. Kuka sitä sitten enää töiden jälkeen jaksaa siivota, en minä ainakaan.

Huomenna menen pikkuässän kanssa Helsinkiin. Pyöritään siellä aamupäivä siskoni kanssa ja iltapäivällä tapaan dramaturgini D:n, joka on lukenut näytelmäni. Keskustelemme siitä kahvilassa. Olen jännittänyt tapaamista viikon. Toisaalta olen saanut tässä välillä hyvää palautetta ohjaajalta joka sanoi näytelmää hyväksi ja valmiiksi. En usko että se on D:n mielestä valmis. Olisihan se mukavaa jos se olisi loistokas ja valmis, mutta koska D on varmasti lukenut sitä erittäin tarkasti, hänellä lienee siitä vaikka mitä sanomista. Ja sitähän minä D:ltä odotankin, että hän löytää sen mitä en itse löydä, jotta näytelmästä tulisi mahdollisimma hyvä.

Eilen murtauduin työpaikan pukukaappiin. Hävitin juhannuksena avainnippuni ja siellä oli tietty monenmoisia avaimia erityisesti tänne työpaikalle. Pukukaapissa oli kaksi ja puoli vuotta nykäsemättä ollut oopperalibretto. Otin tekstin kuoresta ja aloin naputtaa sitä koneelleni. En lukenut sitä kokonaan, vaan alusta alkaen siirrän sen tälle koneelle. Mulla ei ole sitä sähköisenä, joten tää on ihan hyvä tapa tutustua tekstiin. Ehdin sivulle seitsemän. Alku tuntuu kamalan huonolta, mutta heti kun pääsen tekstissä vähän lyyrisempiin fiiliksiin, niin tuntuu että hetkittäin se toimii oikein hyvin. Mienaan puurtaa sen parissa seuraavaksi,koska mulla ei ole varsinaisesti mitään suunnitelmia seuraaviksi kirjoitustöikseni on hyvä yrittää saada loppuun toi libretto jota varten olin puoli vuotta apurahallakin kolme vuotta sitten.

Oikeastaan ihan hyvä, että teksti vaikuttaa raakileelta. Siinä on hyviä elementtejä, mutta tää raakuus antaa mulle oikeuden kirjoittaa se kokonaan uusiksi. Libretto ei ole näytelmä, eivätkä ne yleensä ole mitenkään mahdottoman korkeatasoisia kaunokirjallisesti, Libreton tehtävä on toimia musiikin ehdoilla ja siksi libretot on usein aika lyhyitä ja vaatimattomia isoissakin oopperoissa. Yritän tehdä siitä niin hyvän kuin mahdollista. Se vaatii useaamn kirjoittamisen ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muukin työ. Pohjat on olemassa. Muutama kohtaus kokonaankirjoittamatta ja koko tekstin viimeistely tekemättä. Oikeastaan ihan hauska haasteellinen välipala tähän saumaan.

Mutta huomenna Helsinkiin. Infoan kuulumiset kunhan palaan.

Viimeisen ruotsin päivän

2009-06-26T23:21:00.001-07:00

aamiainen on syöty. Käymme hakemassa kaupungilta jonkun t paidan lapsille ja sitten sieltä mun matkakohteeseeni Moderna musetiin. Eileinen meni kaupungilla kierrellessä ja päiväunilla ja uudella kävelykierroksella.

Hotellimme edessä lepää maailman suurin yksityinen huvijahti triple seven. 66m pikku paatti. Sen omistaa joku venäläinen englantilaisen jalkapallojoukkueen omistaja.

Nyt kaupungille.

Tämä päivä alkoi huonoimmalla

2009-06-26T12:53:00.000-07:00

mahdollisella tavalla. Meni hermot. Hermot menee nyt tän näytelmäprosessin takia muutenkin helposti, ja tää matka joka on ihan väärässä ajankohdassa lisää paukahtamisen riskiä. No mä sitten räjähdin pikkuasiasta ihan totaalisesti. Tyttö oli pessy hampaansa mun harjalla.

Muutenkin ollut jotenkin taas erityisen pettynyt olo siihen miten olen onnistunut kasvattajana tyttöjeni suhteen. Mä luulin että saan kasvatettua niistä henkisiä kulttuuri-ihmisiä eikä niilä ole mielessä mitään muuta kuin kaupat ja ostaminen.

Nyt on jonoa koneelle. Menen.

Kirjoitin eilen pitkän kommentin

2009-06-25T21:18:00.001-07:00

edelliseen viestiin. Se ei tullut koskaan perille. Tukholmassa kaikki hyvin. Heräsin aamulla 4.40 enkä saanut enää unta.

Eilinen oli yks järkytävä hellepäivä. Käveltiin vanhassa kaupungissa ja lapset riehuivat grönalundissa. Itse on käynyt missään koneissa, huvipuistot nyt ei vaan ole mun laji, mutta jos valitsee äitiyden valitsee samalla monia asioita joita ei ihan välttämättä jaksaisi. Huvipuistot on yksi sellainen.

Aurinkopaistaa täysillä tänäänkin. Huoneesta on merinäköala itään. Huone oli aamulla verhoista huolimatta kuuma.

Nyt pitää mennä.

Tämän päivän työt meni ihan pipariksi

2009-06-22T09:52:00.000-07:00

kun mies soitti aamulla työhuoneelle, että hän on vuokraamassa asuntoautoa, että matkaan lähdetään tänään. Voi juma... Näin meillä. Siis toki tiedossa on ollut että ehkä tehdään lomamatka jonnekin ja ehkä ensiviikolla, mutta mä sitten läksin sieltä kotiin kesken kaiken, juuri mitään en ehtinyt kirjoittaa.

Kohta mies soitti että ei ehkä mennäkään asuntoautolla, koska sitä ei ehkä saakaan vuokratuksi, sillä oli joku kytkös siinä hommassa ja niinhän se sitten kävi että auton olisi saanut vain kolmeksi päiväksi eikä semmosessa ole tällä varotusajalla mitään järkeä. Kun yhtään mitään ei ole suunniteltu ja pakkaamisetkin tekemättä.

No minä sitten menin siitä suoraan matkatoimistoon ja aloin kysellä matkoja heti tälle viikolle. Matkatoimistontyttö oli lievästi huvittunut ikään kuin kukaan ei ostaisi matkaa huomiseksi. No meidän perhe tekee kaiken aina juuri näin älyttömästi, koska mies ei kestä a) odottamista b)lomaa kotona. Mies ei koe olevansa lomalla jos se on kotona. Sen pitää päästä täältä pois. En ymmärrä sitä ollenkaan, mutta kaippa se johtuu siitä että se on yrittäjä ja sen työt on kokoajan täällä kotona silmien alla.

No huomenna sitten lähentään kaupunkilomalle joka sisältää pari päivää Helsingissä ja kolme päivää Tukholmassa josta yritän ylipuhua yhden retken läheiseen Sigtunan kaupunkiin joka on kuulema suloinen ja koko Ruotsin kaunein. Lupasin lähteä Ruotsiin silläehdolla että olsimme siellä ainakin kaksi yötä hotellissa ja näin nyt sitten tapahtuu. En ollenkaan kestä mitään päivätukholmassa risteilyjä joissa rahat menee ihan hukkaan, mutta tällanen hotelliloma on jo ajatuksena ihan erilainen. Ehtii ihan oikeasti kävellä, kuljeskella ja olla.

Palasin viikonloppuna facebookin käyttäjäksi. Muistin saman tien, mistä johtui että pakenin sieltä. Mun täytyy kokoajan käydä tarkistamassa sähköpostini josko joku olisi vaikka kommentoinut mua tai jotain ja jos olen pyytänyt jotain kaveriksi niin sitäkin pitää rampata kyttäämässä, että miksi tää joku ei ole jo hyväksynyt meikäläistä kaverikseen yms. Mä siis koukutun siihen salaman nopeasti ja se koukkuuntuminen ahistaa mua.

Nyt olen siellä sillä periaatteella että otan kavereita hyvin rajallisesti. Ei mitään seittemääkymmentä. Tai katotaan nyt millaseksi se joukko muodostuu joiden kuulumisista ihan oikeasti haluan tietää jotain. Ja jos alkaa ahista niin häippäsen uudestaan.

Otan plarin mukaan matkalle ja kulutan tylsää laivamatkaa suunnittelemalla näytelmään loput käänteet ja mutkat ja oikeat paikat niille. Ohjaaja J (kurssimme opettaja) sanoi näytelmää lähes valmiiksi ja sanoi että hän haluaisi ohjata sen mahdollisesti tossa parin vuoden päästä, koska sitä ennen hän ei ehdi. Sanoi että tietää kahdessakin teatteriryhmässä päärooleihin sopivat naisnäyttelijät. Käski lähettää tekstin itelleen kun se on valmis. Tuntuu epätodelliselta. Jos ohjaaja J ohjaa sen ihan missä tahansa sen mahdollisuudet päästä myös muihin teattereihin kasvavat huimasti. Tulee niin sanottua ansiotonta arvonnousua. Mutta tässä asiassa on pakko pitää jäitä hatussa. Mikään ei ole niin epävarmaa kuin epävarma. Ja voihan olla että saan markkinoitua sen sitä ennen sekä omaan taloon, että muualle. Mutta siis ylipäätään se että ohjaaja J voisi haluta tehdä sen. Käsittämättömän ihanaa.

Karmean pitkä

2009-06-21T07:44:00.000-07:00

kirjoitustauko johtuu kirjoittamisesta. Näytelmä on vienyt kirjoittamismielenkiinnon kokonaan. Ei ole huvittanut kirjata tänne mitään ja kotikonekin meni eilen lopullisesti rikki. Huomenna saadaan varmaan uusi käyttöön.

Viime viikko meni lapissa. En ole toipunut aikaerosta vieläkään. Kirjoitin neljän päivän aikana yhden käyttökelpoisen kohtauksen pienissä pätkissä harjoitustöinä ja sitten muita harjoitustöitä joista ei liene iloa näytelmäni kannalta.

Lepäsin juahnnuksen eräässä leirikeskuksessa, poissa kotioloista ja se oli rentouttavaa, mutta pään palautuminen normaaliasentoon vie aikansa. Olen syönyt koko kesän aivan liikaa ja pitäisi päästä syöppökatkolle mutta niitä ei ole vielä kehitetty meille syömävikaisille. Aamulla sentään ajoin tunnin lenkin fillarilla ja iltapäivällä melkein toisen tunnin. Tosin ei mun nykyisiä kalorimääriä millään pyöräilyllä kuluteta.

Hukkaisin viikonloppuna täysin totaalisesti avainnippuni ja jouduin soittamaan pomolle, että saisinko uuden, jotta voin kirjoittaa täällä. Sattu säkä, pomo oli paikkakunnalla ja sain avaimet.

Äsken tein virheen. Lähetin eräälle tekstiviestin. tekstareiden lähetteleminen ei ole mitenkään järkevää hommaa, tiedän sen painaessani nappia, mutta lähetän silti. Siis lapissa kävi niin, että ihastuin erääseen kurssikaveriin, no sehän ei ole mitenkään tavatonta, hän jutteli mulle ystävällisesti, minä ihastun aina sellaisiin. Mutta että mitä v....ua mä sille tekstareita lähettelen. Ja vielä herkän runon, Enkä edes ole poliitikko.

Lapissa kiinnostuin haikuista. Ihastus harrasti niitä. Vaikka olenkin sitä mieltä että koko laji ei taida soveltua tähän kieleen ja tähän kulttuuriin, niin junassa tein yksinäisyyttäni yhden.

railo taivaassa
ajattelen ennen kuin
solahdan sinne

ja tässä koneen ääressä tein toisen, tämä on omistettu kanervan ikelle

puutarhassani
hoitamaton alue
ruoho rehottaa.

arvatkaa kumman lähetin ihastukselle.

Kotikoneella on nyt vähän ongelmia

2009-06-03T02:25:00.000-07:00

niin etten käytä sitä juurikaan. Työkoneella taas pyrin tekemään enimmäkseen töitä. Toki luen aina välillä blogeja mutta omaa blogia en työajaksi varaamalla ajalla missään nimessä päivitä.

Työaika on nyt lomalla aamuisin 8-12 välisenä aikana. Kahdeltatoista olen jo niin pahasti päiväunia vailla että kirjoittamisesta nyt ei tule yhtään mitään. Kovin tehokkaasti ei kirjoittaminen ole vielä lähtenyt käyntiin.

Olen kyllä käynyt täällä sekä maanantaina että tänään (eilen pidin vapaapäivän), mutta aika jonka olen ehtinyt käyttää kirjoittamiseen on ollut rajallinen. Kaikenlaista pientä sotkua ilmenee aina kirjoittamista häiritsemään. Tänäänkin lompakko unohtui kotiin ja tajusin sen vasta kassalla, onneksi niin ajoissa, että kassa ei ollut ehtinyt lyömään niitä tavaroita. Rahat piti hakea kotoa. Sitten kun olin viimein täällä eväideni kanssa soitti pikkulikka, jonka kahdet uudet silmälasit olivat kaupassa odottamassa eikä niiden lunastusta voinut millään siirtää kahteentoista, koska uudet silmälasit on kova juttu likalle joka olisi halunnut piilarit ja paha äiti kielsi niiden hankinnan.

Kesä on alkanut aika leppoisasti. Pyörävalluksen leimoista olen hankkinut nyt vissiin 11. Rasteja on kaikenkaikkiaan 42 ja niiden kaikkien kerääminen vaatisi ainakin yhden yöpymisretken ja sen lisäksi pari sadan kilsan lenkkiä, joten voi olla että ihan kaikkia en kerättyä saa. 20 olisi jo ihan hyvä niin että jos vaikka sitä sitten pitäisi tavoitteena. Kaikki lähileimat on ny tkuitenkin kerätty, joten seuraavaksi lähin leimauslaatikko taitaa olla noin 24km päässä. Yhteensä siis 48 km lenkki. Aikaa kulunee noin 2,5tuntia, jos en pidä kovin pitkiä taukoja. Eilen ajoin noin 22km päähän ja takaisin ajoaika 2h10 min ja kokonaisaika noin 2h ja 25 min

Ensi tiistaina lähden työkaverin kanssa noin 82km pitkälle pyöräretkelle. Sen varrelle osuu muutamia leimapaikkoja. Saan sieltä ainakin kaksi uutta leimaa lisää.

Naurettavaa miten lapsellisella konstilla tällanen laiskanpulskea liikkuja saadaan houkuteltua pitkille pyörämatkoille. On olevinaan muka joku asia kun hakee leiman korttiinsa. Eilen ostin tuliaisiksi pari hyvää juustoa, leimauslaatikko kun sattui olemaan pienen tilajuustolan tiskillä.

Sain ohjaajalta asiallisia vinkkejä näytelmän suhteen ja niitä noudattamalla olen saanut kehiteltyä pari uutta ideaa joiden toteuttamista kokeilen huomenna. Löysin myös eräästä blogista loistavan lauseen jonka hiukan muutten liitän näytelmään.

Varas mikä varas.

Eipä paljon voi

2009-05-22T07:40:00.000-07:00

päivitystahdillaan juhlia, mutta nyt on sen verran aikaa, että ehtinen jonkun sanan sanoa.

Viikko sitten kävin siis helsingissä lukemassa näytelmän. Lukemassa oli kaksi dramaturgia ja kaki näyttelijää ja minä.

Molemmat dramaturgit olivat sitä mieltä että kolmen henkilön perusasetelma on hyvä, mutta sekä takaumat, että kaksi muuta henkilöä häiritsivät ja hajottivat juttua. Kun vielä oma ohjaajakin oli jossain määrin samoilla linjoilla, niin uskoin asian ja päätin tehdä version jossa on mukana vain kolme näyttelijää ja kaikki tapahtuu kuluvassa ajassa. Mullahan on takaumat kuitenkin aina olemassa jos niitä halutaan käyttää, mutta nyt kun tein tän uuden version alkoi heti tuntua siltä että juuri näin se pitää tehdä. Miksen sitä aiemmin tajunnut.

Tänään istuin työhuoneella kaksi ja puoli tuntia ja editoin tekstiä rankalla kädellä. Tekstistä hävisi noin neljännes. Itseäni huijatakseni vaihdoin ykkösen rivivälin (jota voi siis näytelmässä aivan hyvin käyttää) puoleksitoista, koska joku muukin oli käyttänyt sitä riviväliä ja sain tekstimäärän jälleen yli 50 sivun. Itsepetos on paras petos. Tuntuu vaan helpommalle jatkaa kirjoittamista kun sivuja on 59 kuin että olisi 43.

Huomenna lähden keräilykerhon retkelle helsinkiin. Olisin oikeasti tarvinnut päivän kirjoittamiseen ja pihahommiin, mutta ajattelin että koska mieskin aina lähtee kuskiksi ja kaveriksi mun rientoihin niin ehkäpä minäkin voisin lähteä joskus hänen rientoihinsa. Kirppiksisiä vissiin kierrellään. Ehkä sieltä joku huivi löytyy.

Aloin lukea Ajan lyhyttä historiaa. Eilen tilasin Kimmeliltä Miina Supisen Liha tottelee kuria kirjan, mutten ehtinyt hakea kun tuli uintireissu ja jazzjamit viellä illaksi pukkasi siihen päälle. Sori Kimmeli. Mun on pitänyt lukea se jo vuoden, kun sitä niin kovasti on kehuttu, mutta nyt vasta kun Sannaystävä mainitsi kirjan blogissaan pääsin sen verran toimeen että kyselin kirjaa lainaksi.

Kirjoituspäivä

2009-05-11T03:49:00.000-07:00

Alunperin näytelmäni lukutilaisuus piti olla jo tänään, mutta kun kuvittelin pääseväni sinne kouluun vaihdoin päivän perjantaiksi, jotta voin jäädä siitä sitten suoraan Helsinkiin. No koulutus ei sitten toteutunut, mutta luku jäi perjantaiksi ja tälle päivälle sovittu vapaapäivä unohtui myös paikalleen, joten sain tähän viikon alkuun hyvän kirjoituspäivän ja se osoittautui tosi hyväksi.

Olen nyt ollut täällä työhuoneessa viisi tuntia ja editoinut, kirjoittanut uutta ja tehnyt erilaisia dramaturgisia kohtausten siirtoja intensiivisesti koko ajan. Olo on vähän nuutunut, mutta tuntuu että sain näytelmää todella paljon eteenpäin pelkästään sillä, että oivalsin muutaminen kohtausten väärät paikat ja sen että osa reploista oli väärässä kohtauksessa ja sen että paljastin joitakin asioita liian aikaisin yms. pientä säätöä.

No nyt teksti on se mikä se on. En koske siihen ennen perjantaita, mutta kuin että lähetän sen viimeistään torstaiaamuna kopioitavaksi. Mieli on melkoisen tyhjä nyt. Lukupiirin jälkeen se luultavasti onkin sitten taas täynnä uusia kehittämisajatuksia joilla pääsee tekemään uutta versiota.

Olen erittäin kiitollinen ohjaaja M:lle joka luki tekstin keväällä ja antoi ratkaisevia parannusideoita. Niistä oli todella suurta hyötyä.

Eilen olin päiväkonsertissa musaopistolla ja jätin sinne käsilaukkuni jonka katoamisen tajusin vasta illalla kahdeksalta. Hain laukun aamulla. Olen parantumaton tohelo.

Silmässä on elohiiri.

Tulin työpaikalle

2009-05-03T00:39:00.000-07:00

ennakkosuunnitelman mukaan ennen kahdeksaa. Selasin vähän sanomalehtiä, kurkkasin nettiin, avasin kolumnin ja editoin sen hyvin lähelle julkaisukuntoa. Siihen ei tarvinne koskea muuta kuin lopputarkastuksen verran parin viikon päästä, jolloin sieltä varmastikin löytyy vielä jotain pientä. Kolumnista tuli hyvä.

Siirryin näytelmään joka on levännyt pari viikkoa. Hyvä niin. Luin sen ja tein siihen pieniä editointeja ja kirjoitusvirheiden korjauksia. Tällä viikolla kirjoittanen siihen vielä muutamia pieniä kohtauksia, mutta ei nyt niin kamalasti haittaa, vaikken saisikaan lisää kirjoitettua. Tämän materiaalin pitäisi riittää lukupiirille, jotta voin saada heiltä eteenpäin vievää palautetta.

Lähden pesiskentälle pyöräilykauden avajaisiin. Meidän maakunnassa on voi kerätä leimoja pyöräretkillään ja osallistua sitten syksyllä pyörän arvontaan. Ajattelin retkeillä tänä kesänä sen verran että saan vaaditut 10 leimaa kasaan. Vaatii melko pitkiä lenkkejä, mutta ei ole mahdoton.

Nyt menoksi.

Pitkä työpäivä

2009-05-02T12:39:00.000-07:00

Olen paljon sairastavan työkaverin sijainen ja se meinasi tänään sitä, että tein kolme tuntia ylitöitä. Päivä muodostui pitkäksi koska olin ensin aamulla kolme tuntia töissä ja sitten kaksi ja puoli tuntia vapaalla ja sitten taas kahdeksan tuntia töissä. kahden ja puolen tunnin vapaa on meidän tessissä lyhin mahdollinen väli kahden työjakson välissä.

Vapaassa välissä en jaksanut mennä kotiin ja vaan hengailin kaupungilla, kävin torilla, ostin parit housut kirppikseltä ja kahdet aurinkolasit samasta paikasta. Lasit olivat hyvät, housut eivät niin hyvät kuin luulin. Mahtuivat kyllä, mutta malliltaan olivat epämääräisiä, enkä ole varma haluanko käyttää niitä. Lisäksi ostin paksun novellikokoelman. Otavan julkaisema kooste jonkun ajan parhaista novelleista. Ennen iltavuoroa ehdin levätä tunnin josta olin unessa ehkä vajaan vartin. Syvä lepo oli välttämätön, että jaksoin tehdä iltavuoron.

Väliroudauksen jälkeen oli pari tuntia taukoa ennen iltaesitystä. Kirjoitin kolumnin. Luulen että onnistuin siinä ihan ok. Ajattelin kolumnin aika valmiiksi eilen pihatöitä tehdessäni, joten ei oikeastaan tarvinnut kuin "tulostaa" se tekstiksi. Tekstin julkaisu on vasta kolmen viikon päästä, mutta ajoissa kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että tulee huoleton olo kun tekemätön teksti ei vaivaa mieltä. Mukavaa on myös se, että voin hioa ja viimeistellä sitä kaikessa rauhassa ja etenkin se, että teksti ehtii levätä ennen editointia, jolloin sen virheet on helpompi huomata. Jos tekee vain yhden lehtikolumnin kuukaudessa, haluaa että se on viimeistelty ja täydellinen. Tänään tehdyllä kolumnilla on hyvät mahdollisuudet olla yksi parhaimmistani.

Työkaverini sanoi että hänen ystävällään on mun kirjoittama kolumni jääkaapin ovessa. Hupaisaa ja mukavaa.

Huomenna kirjoitan näytelmää pari-kolme tuntia. Puolitoista viikkoa aikaa tehdä sitä, ja jotain haluan siihen vielä tehdä ennen lukemista.

Vaikken olekaan kirjoittanut

2009-04-29T12:15:00.000-07:00

viimeaikoina proosaa, sen kirjoittaminen on jatkuvasti mielessä.

Kirjoittajatreffeiltä sain mielenkiintoisen vinkin jota aion kokeilla jonkun novellin kanssa. Mullahan on taipumus editoida aiemmin kirjoitettua tekstiä ennen kuin siirryn kirjoittamaan uutta. Tämä toimii eräänlaisena aiheeseen uimisena ja poistaa mielestäni aloittamisen vaikeutta, mutta riskinsäkin siinä on. Editointiin voi jumiutua niin pitkäksi aikaa, ettei aikaa varsinaiseen kirjoittamiseen jää ja silloin se toimii lähinnä kirjoittamista estävänä kuin siihen auttavana tekijänä.

Myös uutta tekstiä kirjoittaessani jään nysväämään ja hiomaan lauseita täydellisiksi ja eteneminen pysähtyy. Lääkkeeksi tähän tarjottiin sokkona kirjoittamista. Joku kirjailija kuulema tekee niin. Oma näppäilytekniikkani ei tähän riitä mutta Kirjoittajatreffien antama vinkki mahdollistaa sokkokirjoituksen minullekin. Pitää vain kirjoittaa valkoisella valkoiselle. Nerokasta. En ole vielä kokeillut, mutta ajatus valkoisella kirjoittamisesta kiehtoo ja suorastaan kiihottaa aloittamaan uutta novellia. Kuullostaa mahdottoman jännittävältä.

En ole koskenut näytelmääni hetkeen. Vappuna ja sunnuntaina yritän kirjoittaa vähän ja korjailla vanhaa mikäli osaan. Lukupiiriin on aikaa kaksi viikkoa. Vähän jänittää. En ota paineita siitä että teksti pitäisi saada valmiimmaksi kuin mitä se on. Se on nyt se mitä on ja sillä siisti. Jollakin matskullahan sinne pitää mennä.

Sain hyvän apurahan ja anon vielä toista pienempää, jonka saannin suhteen olen toiveikas. Dramaturgini on kallis, mutta rahoittaminen onnistuu ny näiden apurahojen avulla vaivatta. Parasta on ettei tartte tuntea syyllisyyttä lukuavun hankkimisesta, koska olen onnistunut hankkimaan asiaan ulkopuolista rahoitusta eikä mun tartte rasittaa tällä muutenkin kehnoa talouttamme.

Työpaikan jääkiekkoveikkaus ei sattunut ihan kohdalleen. Arg. Ei pitäisi pelata.

Vastoinkäymisissä

2009-04-23T22:46:00.000-07:00

on se mielenkiintoinen puoli, että isot vastoinkäymiset ovat vähemmän rankkoja kuin pienet. Ulosoton asiakkuus ja haastemiesten soittelut tuntuvat lähes elämää rikastuttavilta asioilta, mutta kottikärryn renkaan puhkeaminen murentaa omakotiasujan elämän sepeliksi. Milläs minä nyt sen sorakuorman siirrän. Surkean elämäni vähäisinkin ilo riistetään tylyllä tavalla. Kohtuuton rangaistus, etenkin kun olen syytön, kaikkeen.

Renkaan voi toki korjata, mutta mutteri on ruostunut pulttiin kiinni, ja paikkausvehkeetkin ovat ties missä. Onneksi on rengashuoltaja tossa kulman takana ja sinne sitten pökkäsin kärryni kaiken kiireen keskelle, fillarikorjaajan pahimpaan sesonkiin.

Saan kottarini sieltä tänään tai ensi viikolla. Ihan sama, kunhan sorat on ennen vappua siirretty, kuten itselleni lupasin.

Nyt äkkiä suihkuun ja sitten töihin ja tiskatakin pitää. Klo 13 on silmälääkäri. Ikänäköä pukkaa. Ou mai kad.

Otin käyttöön suunnitelma B:n

2009-04-23T07:11:00.000-07:00

En sitten tullut kutsua varapaikallekaan sinne koulutukseen. Odottelin tiistai-iltaan saakka ja lähetin sitten postia yksityiselle dramaturgille jossa kysyin voisiko hän nyt lukea tekstini. K vastasi eilen, että voi lukea näytelmäni, mutta ei millään nopealla aikataululla, kevään aikana.

Kevät tarkoittanee toukokuun loppuun mennessä. Ja 15 päivähän mulla on näytelmän kanssa se lukupiiri, että sikäli saan jotain palautetta jo silloin ja sitten lisää myöhemmin kunhan K ehtii siihen paneutua. Olen toiveikas palautteen suhteen. Mulla on kesä aikaa kirjoittaa ja jos saan palautteen kevään aikana pääsen tekemään keskustelujen pohjalta töitä niin että juttu on syksyllä jonkilaisessa lukukunnossa.

Tässä on nyt mennyt pari kesää aika harakoille kirjoittamisen suhteen, mutta tänä kesänä ei voi enää lorvia samaan tahtiin, joskushan tämä on saatava valmiiksi. Mieluiten tämän vuoden puolella.

Pohjamateriaalia alkaa olla melko riittävästi. Siis jos se on K:n mielestä kaikki sellaista, että sitä voi käyttää. Ehkä kolmannes jutun sivumäärästä pitää vielä kirjoittaa, mutta koska pohjamateriaali on kasassa, niin loput on sellasta täydentävää, hienosäätömatskua, jonka luulisi syntyvän vähän helpommin.

Mutta katellaan. Vähän jännitän K:n palautetta, koska kuulin sattumoisin, että aiheeni liippaa läheltä hänen omaa henkilöhistoriaansa. Ja aihehan on siis aika rankka. En kuitenkaan vaihtanut häntä toiseen tämän tiedon takia, koska halusin luottaa siihen intuitioon jonka vuoksi hänet ylipäätään valitsin.

Yksityiselämässä ei näytä kovin hyvältä. Mulle tulee itsetuhoajatuksia aina kun raha-asiat menee päin persettä. Ja taas ne menee. Tuntuu epäreilulta, koska kuvittelen eläväni melko kohtuullisin kuluin. Miehellä on vaan vähän liian kallis harrastus, yrittäminen.

Kumma, että sitten kun asiat menevät tarpeeksi pieleen, ei pieleen meno tunnu enää juuri missään. Kaikki kaatuu samaan epäonnistumisen kaivoon.

Toimittaja K tykkäsi seuraavasta kolumnistani. Kehu tuntuu aina kivalta. Tosin siitä menee uskottavuus kun sitä tulee liian usein, niin kuin K:lta. Mutta kolumni siis kelpasi, joten voinen luottaa että sitä työtä saan tehdä lisää.

En julkaise enää kolumneja blogissa enkä liitä niiden linkkejä tänne.

Väsyttää

2009-04-15T11:59:00.000-07:00

Ihminen jonka elämässä on ollut vain vähäisiä vastoinkäymisiä ei tahdo sietää sitä, että ei saa sitä mitä haluaa. Mielestäni en halunnut kovin kohtuuttomasti. Taidan olla vähän katkera.

Jaksoin lapioida soraa puolitoista tuntia. Siten tajusin että jos en lopeta saan selkäni kipeäksi. Tollanen äkillinen riehuminen voi vetästä lihakset kamalaan kuntoon. Voi olla että meni jo tästä.

Lapioin reippaasti, mutta tuntui että tarpeeksi hiki ei tullut siitä huolimatta. Olisi pitänyt urheilla lujempaa tai saunoa, mutta pihasauna on siivoamatta, sen lämmittämisen aika tulee vähän myöhemmin.

Hikeä olisin halunut lähinnä tämän pettymyksen poistoon. Hiki helpottaa. Fyysinen rasitus auttaa henkiseen pettymykseen. Lapioiminen oli ihan ok.

En ole varma kummasta olen pettyneempi. Siitä etten päässyt, vai siitä, että olin vasta kymmenes. Siis 26 hakijaa ja meikä on kymmenes ja ensimmäisellä varasijalla. Se on ihan järjettömän huono sijoitus. Mä olisin halunnut olla se joka halutaan mukaan ilman muuta. Pitäisihän se tietää. Tässä elämässä, missään asiassa, minä en ole se.

Tää juttu ei nyt sitten ollut minua varten. Sääli, olisin niin kovasti halunnut opiskella yliopistossa, edes avoimella puolella.

Voi itku sentään

2009-04-15T08:05:00.000-07:00

Koulutusilmoitus tuli tänään. 24 hakijaa 9 valittua, olen ensimmäisellä varasijalla. Että sillälailla. En päässyt. Kyllä on pitänyt olla helvetin hyviä hakijoita. Tai mun hakemuksessa joku iso moka.

Haettiin kottikärry lainaan. Lähen mättäämään soraa. Arbeit macht frei.

Koko päivän

2009-04-15T05:53:00.000-07:00

olen rampannut sähköpostissani jotta voisin lukea pääseeni kouluun. Eilinen puhelu lupaili viestiä tälle päivälle ja että kaikille kyllä ilmoitetaan. Siis kaikille päässeille vai kaikille hakeneille.

No ilmoitusta ei nyt ole tullut. odottaminen ahistaa ja kiertää mahassa. Tässähän on nyt asia jolle en voi mitään. Lähden kotiin ja ajan kottarilla soraa kivikasojen päälle. Fyysinen työ auttaa kaikkeen. Meneillään on talon puretun kivijalan lohkareista tehtyjen läjien maisemointi maisemointi. Siitä tulee hauskaa.

Savukaasuja

2009-04-14T00:42:00.000-07:00

Työpaikan metallipajassa oli palon alku just metallimiehen kahvipaussin aikana. Pojat kulkivat ohi ja näkivät savua. Sen verran oli kerennyt palo kehittyä, että yksi sammutin ei rittänyt palon sammuttamiseen. Toinen sitten tehosi. Savukaasuja on nyt koko talo ympäriinsä ja tietyissä paikoissa työskentely on mahdotonta. Henkiputkea kirveltää ja päänsärkykin orastelee.

Teatterikirjoittamiskoulutuksen kanssa meni hermo. Soitin yliopistolle ja kysyin, että joko ne valinnat on tehty. No eipä ollut vielä. Tieto tulee heidän toimistoonsa ilmeisesti tänään ja meille hakijoille toivottavasti huomenna. Oli pakko soittaa, odottaminen rupesi ahistamaan ihan älyttömästi. Odottaminen on sietämätöntä.

Kevät

2009-04-13T09:07:00.000-07:00

KEVÄT
1.
Maistelen linnun kieltä huutamalla.

taa taa tataa
tataa ta ta ta
tata ta ta ta

äkkiä puut kukkivat uroksia

Tämän ihanan äärellä on oltava hiljaa.

Kohtasin tämän blogimuuton yhteydessä vanhan rihmastotuttavan Soranderin. Rihmastohan on siis kirjoittajien nettifoorumi, jossa pyörin intohimoisesti muutaman vuoden ja läksin sieltä bloggamisen aloittuani noin vuonna 2004.

Sorander kysyi että "mites uroksia kukkivat puut voivat nykyisin". Alkoi naurattaa älyttömästi. Muistin että olen kirjoittanut runon uroksia kukkivista puista ja senkin, että se oli aika hauska, mutta runo oli unohtunut. Muistin vain ton tatatuksen ja sitten ton kukkimislauseen, mutta muuta en. Mutta että Sorander muisti tollasen ikivanhan runon. Että lause mun runostani oli jäänyt niin pysyvästi jonkun päähän. Se kyllä liikutti ja lämmitti mieltä.

Rihmastosta lähtiessäni tyhjensin kaiken sinne kirjoittamani materiaalin, joten ajattelin että tuskin se runo googlellakaan löytyy, mutta kokeilin varoiksi ja ihme ja kumma se löytyi. Olin käyttänyt muutamia runoja jossain postauksessa esimerkkinä sikermästä ja sieltä löytyi muutama muukin unohtunut.

2.
Hymysi
arka elokuun perhonen,
ihoni käveli.

Iloni
hiljainen tuuleton aamu
askeliin heräsi.

3.
On kuin

kun katson teitä herra Andersson
murhetta juoneita silmiänne
hymyänne joka on puhunut paljon

olisimme

niin kuin kallio
ja sen halkeamasta kasvava mänty

saman ikäiset.

4.
Sinä otat minut syliisi ja
täriset rakas kipuani.

Minä olen kivellä hakkaava kalansydän.

Älä irrota,
sydämen paikka on rinnassa.
Minun sinun.

5.
Niin kuin lumi muuttuu peiliksi
jäniksen katsella jalkojaan,
kasvaa ihoni alttariksi rakkauden ikävälle.

Kun rakkaus kaipaa minua
se suutelee jäljen
ja toisen
ja toisen
sen hammas valuu ikävää ihanana kipuna
ja ihoni on tauotta huutava suu.

Kun rakkaus kaipaa minua,
minä häpeän sen himoa hihoillani
ja niille jotka kysyvät
sanon tehneeni ne itse.

Viisi vuotta sitten mulla oli selvästi runoilukausi. Sen jälkeen en olekaan juuri runoja kirjoittanut. Jonkun laulunsanoituksen sentään, mutten montaa niitäkään. Viime vuosien kirjoittamisenergia on mennyt näytelmiin ja muutamaan novelliin.

Hassua lukea vanhoja runojaan. Jotain söpöähän näissä on. Muutamia poistettavia sanoja löytyy melkein jokaisesta. 2. ja 3. on täydellisiä :) ja ykkönen melkein, poistaisin siitä vain yhden sanan. Nelonen ja vitonen paranisivat pienellä editoinnilla. En jaksa, miksi minä niitä editoisin, jos ei sitten joku ehdottomasti haluaisi nähdä miten mä niitä parantaisin.

Toisaalta kirjoituspiiriin voisin viedä näistä jonkun ja silloin tietty laittaisin sen siihen kuntoon mikä tuntuisi nyt hyvältä.

Olen ollut aika huoleton runojeni suhteen. Minulla ei ole niitä tallessa. Tai ehkä jollain levyllä voi olla vanhan tietokoneen tiedostoja, mutten ole varma. ja toisaalta miksi niitä pitäisikään olla tallessa jos ei suunnittele kokoelmaa ja sellaistahan minä en todellakaan suunnittele.

Oli kuitenkin hauska lukea nämä. Muistaa että hei tollasenkin olen kirjoittanut. Ja toi kivellä hakkaava kalansydän on kuvana aika komea. Ruukin oli sille kateellinen.

Rihmaston postausta lukiessa muistin myös sen miksi pidin Soranderista. Siksi että se suhtautui muhun lämpimästi ja ystävällisesti ja tietenkin myös siksi että se tykkäsi näistä runoista. Sillä minähän tykkään kaikista jotka on kilttejä mulle. Niin se on aina mennyt.

Vierailin tänään

2009-04-12T10:53:00.000-07:00

Kirjoittajatreffeillä. Mielenkiintoinen blogi joka on ollut olemassa yli puoli vuotta, mutta vasta nyt osui kohdalleni Usvan kautta. Miksiköhän minä sitä usvaakin seuraan, kun en siis todellakaan ole sen kummemmin skifi kuin fantasiaihminenkään. Kai se on sitä että tekee mieli pörrätä kirjallisuuden ympärillä vaikkei genre olisikaan just se oma.

Mutta siis kirjoittajatreffeillä luin muutaman postauksen ja se herätti ihmeellisen proosan ikävän. En ole kirjoittanut ainuttakaan uutta novellia ainakaan pariin vuoteen ja vanhoja olen editoinut vissiin joskus vuosi sitten viimeksi. Tekisi vähän mieli.

Draaman kirjoittaminen on ihan erilaista. Tiivistettyä, pelkkää puhetta, tekstin alle kirjoittamista, jota en osaa. En tosin tiedä osaanko enää proosaakaan. Ihan kuin draamassa eläminen veisi kyvyn kirjoittaa proosaa.

Proosaa, sen kirjoittamista, on silti ikävä. Pitkiä viipyileviä lauseita. Rauhallista etenevää rytmiä. Kauniiden sanojen solisevaa virtaa. Mutta nyt kun draama on ihan vaiheessa ja kirjoittamisen aika hyvin rajallista en pysty tuhlaamaan yhtään päivää siihen, että aloittaisin tarinan, kaivaisin esille kertomuksen jota ei vielä ole. Ehkä kesällä olisi joku päivä aikaa myös proosalle.

Päivä meni ratevasti työhuoneella

2009-04-12T06:22:00.000-07:00

Eilinen päivä oli aika rankka ja valvottuakin tuli kun olen ollut vähän koukussa selviytyjiin ja sitä sitten seurattiin kun se päättyi eilen. Se inhokki Todd voitti kisan. Yäk.

Aamulla nukuttiin ysiin saakka ja kympin kieppeissä olin työhuoneella. Työt alkaa aina vähän hitaasti. Pyörin blogeissa ja sähköpostissa ja välttelen työn aloittamista, kunnes lopulta loikkaan kirjoittamiseen. Tänään kirjoittaminen sujui normaaliakin hitaammin. En tainnut saada viidessä tunnissa aikaa kuin sivun, vähän toista. Ajattelin, etsin netistä tietoa värien merkityksistä ja taas ajattelin. Taisin vähän editoidakin jotain ja siirtää jotain kohtausta toiseen paikkaan ja siinäkin meni aikaa kun niitä mietin.

Olisi vielä muutama viikko aikaa, siis vajaa kuukausi, jotta voisin saada näytelmästä jotenkin järkevästi etenevän kokonaisuuden. Tai siis ainakin riittävästi elementtejä kaikista henkilöistä. Kolme päähenkilöä on melko hyvin esitelty jo tähän astisessa materiaalissa kaksi sivuhenkilöä vaatii vielä ainakin yhden, ehkä muutaman kohtauksen, jotta heidänkin osuutensa näytelmän kulussa tulisi riittävästi esille.

Kai siinä rakenteessakin on jo jokin logiikka olemassa. Tosin loppu tulee äkkiä. Loppu ei ole millään valmis, enkä sitä varmaan saakaan, vaikka viimeinen kohtaus onkin olemassa ainakin idea tasolla.

Perjantaina sähköpostissani pörräsi "kollegoiden" keskustelua joka liittyi ainakin jossain määrin palkkoihin. Innostuin sitten itsekin siihen ja laskeskelin ja vertailin vähän eri iittojen sopimuksia. Näytelmien kirjoittajien sopimus on mielenkiintoinen. Se toimii hyvin silloin jos kantaesitys on sellainen jota myydään hyvin. Silloin kirjailijakin saattaa päästä jonkinlaisille siedettäville ansioille ja jos juttu kähtee kiertämään niin tuloja voi tulla ihan hyvinkin. Jos esitys jää kantaesitykseen niin heikoimmassa tapauksessa kirjailija saa monta tonnia pienemmän palkkion kuin näytelmänsä lavastaja ja tässä on epäkohta johon puutuin. Odotin, että edes joku olisi vähän kompannut kirjettäni, mutta ei, kukaan ei ole reagoinut ja siitä tuli jälleen oikein mukava ulkopuolisuuden tunne. En ole kiinnostava, en ole tärkeä.

No ehkä esitystapani oli vähän tunnepitoinen(ei kovin) ja hieman epäselväkin saatoin olla, mutta asia sinänsä on mielenkiintoinen ja olen aika hämmentynyt, ettei meidän liitto ole lähtenyt tainnut kovin aktiivisesti tuota epäkohtaa huomioida. itäisi tietty olla suoraan yhteydessä liiton toiminnanjohtajaan ja kysyä asiaa häneltä. Sieltä varmaan saisin selkeän vastauksen siitä miksi sopimukset ovat sellaisia kuin ovat.

Pitänee tiskailla vähän ja vaikka huilata puoli tuntia. Ajattelutyö on raskasta. Ihan tosi, on se.

Hyvä päivä

2009-04-11T12:45:00.000-07:00

Herättiin puoli viideltä ja lähdettiin Helsinkiin Valtteriin kirppiskaupoille. Aloitettiin myynti seiskalta ja myytiin yli kahteen. Kauppa kävi ihan ok. Sitten mentiin kaisanimen metroaseman thaimaalaiseen syömään, ruoka oli ok ja sieltä kiirehdittiin terapiaryhmään josta myöhästyttiin vähän. Ryhmä oli hyvä.

Nyt unille.

Aika uupunut olo

2009-04-09T12:02:00.000-07:00

Aamulla menin kirjoittamaan, vaikka olin ajatellut että pidän siivouspäivän. Siivouspäivä olisi ollut ihan selkeää kirjoittamisen välttelyä ja tajusin sen. Joudun kuitenkin olemaan kirjoittamatta ainakin la ja su jolloin tehdään kauppaa helsingissä. Huomenna mitä ilmeisimmin menen kirjoittamaan muutamaksi aamupäivän tunniksi.

En mä tänäänkään ollut siellä koneella kuin kolmisen tuntia, mutta kolmekin tuntia lähes yhtäjaksoista näytelmän ajattelua on oikein hyvä, kun normaalisti sellainen on aivan mahdotonta. Olen ehdottomasti parhaassa kirjoitusvireessä heti aamusta. Viimeistään yhdeksältä pitää päästä aloittamaan. Tänään aloitin kahdeksan kieppeillä ja se oli oikein hyvä.

Taisin saada aika vähän aikaiseksi. Pohdin aikani jotain eilenkirjoitettua, josta kyllä pidän itse, mutten tiedä miten se sitten kokonaisuudessa toimii. Kirjoitin myös yhden aiemmin kirjoitetun monologin uusiksi. Vaihdoin henkilön sukupuolen ja ammatin ja hyväksi käytin sitten vanhaa monologia tälle toiselle tyypille.

Melkein enemmän kuin kurssi-ilmoitusta odotan kuukauden päässä olevaa lukupiiriä. Hirveän jännittävää. En tiedä paljonko ehdin enää lisää tehdä tähän juttuun, mutta kehtaan kuitenkin mennä tän version kanssa sinne.

Ovelle tuli tänään pari poikaa. Ne myi niitten räppiryhmän tueksi demolevyä. Kolme biisiä, 5e. Pojat oli nauravaisia ja reippaita ja koska kannatan tollasta omatoimista yrittämistä ostin levyn. Kotipolttonen cd, tyttö laitto levyn sekä cd-soittimeen että tietokoneeseen. Kumpikaan vehje ei suostunut soittamaan biisejä. :) No vitonen meni varmasti hyvään takoitukseen. Pojat sai muutaman pullon kaljaa. :)

Työhuoneella

2009-04-08T01:03:00.000-07:00

Olen nyt kirjoittanut tai ainakin ollut kirjoittavinani neljättä päivää putkeen. Siis tullut tänne työkoneelle ja istunut täällä tuntikausia. Sunnuntaina editoin näytelmän jälleen kerran uuteen uskoon. Tapoin erään ison henkilön ja samalla meni 13 sivua tekstiä roskikseen. Kolmetoista 57:stä on aika paljon.

Muutaman sivun olen nyt saanut nakutettua tilalle. Sain ohjaaja N:lltä erittäin hyviä ohjeita ja vinkkejä joita olen koittanut hyödyntää tällä viikolla. Pelkäsin niin kamalasti tekstin näyttämistä N:lle, mutta palaute, vaikkei ollutkaan kehuvaa, oli eteenpäin vievää ja juuri sitä mitä tälle pääsiäisviikolle kaipasin. Tavoitehan oli, että tällä viikolla ehdin kirjoittaa näytelmän riittävän pitkälle, jotta kehtaan viedä sen toukokuussa lukupiiriin. Teksti täytyy kuitenkin tulostaa muutama päivä ennen lukupäivää joten ei tässä ole aikaa enää kuin kolmisen viikkoa tehdä säätöjä ja hiomisia. Enkä mä tietenkään saa valmiiksi edes ensimmäistä versiota siihen mennessä, mutta on tämä kuitenkin jo nyt enemmän kuin pelkkä materiaalikasa ja mielestäni ihan helkutin paljon parempi näiden editointieni jälkeen kuin viime viikolla, mutta omaan mielipiteeseen ei voi tietenkään ihan hirveästi luottaa. Joten odottelen muutaman viikon ja teen johtopäätökset sitten.

Tietoa kurssille pääsemisestä ei ole vielä tullut. Tulenee varmaan vasta ensi viikolla, mutta enhän minä malta olla sitä odottamatta joka hetki ja siksi ramppaan sähköpostissani harva se minuutti. Eikä siellä tietenkään ole tietoa.

Olen vähän turhan varma sinne pääsemisestä ja saattaa kyllä olla kamala järkytys jos en pääsekään. Mä olen just sellanen että mun pitäis aina saada se mitä olen ruvennut haluamaan. Pelkkä ajatus että mua ei huolittaisi kurssille tuntuu kamalan epäreilulta ja kohtuuttomalta. Tosin mulla on varasuunnitelma olemassa. Ostan yksityistä dramaturgipalvelua, jos en pääse koulutukseen. Kaippa itseään voi kouluttaa silläkin tavalla. Mutta niin selkeästi olen asennoitunut kurssille menoon, että olen jo kartastakin valmiiksi katsonut, että miten sinne koululle junalta kävellään. Sehän on siinä jossain hakaniemen nurkilla.

Eilen kävin 35km pyörälenkillä. Aikaa meni vajaa kaksi tuntia ja aloin vähän hyytyä siinä loppumatkasta. Alun polin oikein reippaasti. Illalla tuli heikko olo. Taisi tulla nestevajausta kun en älynnyt juoda tarpeeksi, koska kuumahan tossa matkalla ei päässyt tulemaan. Tänään en taida kovin pitkälle lenkille ehtiä. Pitää pakata kirppiskamaa laatikoihin, mennään la ja su miehen kanssa hesan seudulle myymään tavaraa.

Pikkuhiljaa

2009-04-04T12:05:00.000-07:00

uuteen blogiin ja erilaiseen systeemiin tottuu. Vähän vierastan bloggerin amerikkalaisuutta, koska olen aika hyvin aivopesty suosi suomalaista ihmiseksi, mutta en tottunut vuodatuksen uudistuksiin. En tykkää muutoksista ja mulle vuodatus muuttui liikaa.

Tämäkin on iso muutos, enkä tykkää siitä, mutta muutamassa viikossa kotiudun ja unohdan koskaan muuttaneenikaan.

Ok työpäivä. Helpohko. Omat hommat sujuivat hyvin. Toiset vähän mokailivat, niinhän se aina.
Töissä vähän spekulointia toissayön juhlista. Joltain oli vaihtunut kengät, toinen ei tiennyt kuka hänen taksinsa oli maksanut. Puhuttiin useammankin kanssa viinasta, sen käytöstä, käytön ongelmista, morkkiksista yms. Töissä parikin henkilöä joilla on melkoista suurkulutusta. Alkoholismia on mielenkiintoista seurata ulkopuolelta. Itsepetosta, kieltämistä, ulkopuolisten syyllistämistä, syitä ja tekosyitä ja kaikkea sitä mikä itselle on tuttua, mutta mitä ko henkilöt eivät huomaa itsessään.

Minä puhun aika avoimesti oman käyttämättömyyteni syistä, jos asia tulee siltä kantilta puheeksi. Tänään tuli.

Eilen astuin naulaan liiterissä. Oli säkää. Naula meni varpaiden välistä ja sain siitä vain pienen pintanaarmun. Naarmu kuitenkin tulehtui yön aikana ja jouduin käymään terveyskeskuksessa puhdistamassa sitä, koska en saanut ite puhtaaksi. Nyt odotellaan huomiseen tai ylihuomiseen ja katellaan, että jos se puhdistus auttaisi eikä tartteis hakea lääkäriltä antibiootteja.

Aamulla ajelin pyörällä tollasen parikymmentä kilsaa. Aikaa meni vajaa tunti. Pikkuhiljaa totutan itteni pitempiin matkoihin, niin että kesän alussa jaksan ajaa jonkun pitkähkön päiväretken. 80-100km vaikka.

Mä löysin tänne.

2009-04-03T12:06:00.000-07:00

Ja nyt tänne löytää myös blogilistan kautta.

Sain pyörän huollosta tänään. Ohjaustangon säätö, jarruvaijerien rasvaus ja jarrupalojen vaihto suoritettu. Nyt on turvallista taas ajella.

On se sitten ihana vehje ajaa. Mun paras polkupyöräni ikinä. Tänä kesänä opettelen ajamaan pitkiä lenkkejä.

Heleijaa, kesä alkaa siitä kun pyörätiet ovat täysin sulia. Aletaan olla kesän korvalla.

No nih.

2009-04-03T06:57:00.000-07:00

Nyt on uusi blogi täällä. Katellaan että osaanko mä enää illalla tulla tänne ja muistnako mun osoitteen yms. mutta tästä lähetään.