Yön nukuttuani olen valmis antamaan sen verran periksi, että voin myöntää hedelmäpelivertauksen monellakin tapaa osuvaksi. Sijoittamisessa voi voittaa ja hävitä samaan tapaan kuin hedelmäpelissä, etenkin silloin jos tekee nopeita liikkeitä.
Hitaamminkin liikkuva voi hävitä rahansa. Itsehän olen juuri sitä porukkaa joka on löytänyt sijoittamisen pikkusen väärään aikaan, eli silloin kun osakkeet ovat korkeammalla kuin koskaan. Vuosi sitten aloittamani sijoittaminen on mukavasti plussalla, mutta kun iso romahdus tulee (ja kyllähän se nyt tulee seuraavan 13 vuoden sisällä) niin rahastoni tulevat huiskahtamaan rajusti miinukselle ja sittenhän se näkee että pitääkö pokka ja kestääkö pää.
Vielä neljä vuotta sitten ei kestänyt. Olin just saanut pienen perinnön ja pankki oli yllyttänyt sijoittamaan rahoja. Sijoitin kolmeen erilaiseen tuotteeseen, joista yhden jouduin purkamaan kesken sopimuskauden koska päätin jäädä vuorotteluvapaalle ja tarvitsin rahat elämiseen. Menetin siinä 150e, koska sijoitustuotteen purkaminen ei ollut ilmaista. Jäljelle jäi kaksi rahastoa, toinen isommalla riskillä ja toinen pienemmällä.
Koska olin aloittelija kävin kurkkimassa sijoituksiani alvariinsa ja jouduin lopulta lopettamaan isompiriskisen rahaston ja siirtämään rahat pienempiriskiseen, koska pääni ei kestänyt sitä että riskisempi rahasto painui välillä muutamia kymppejä miinukselle.
Muutaman euron miinuksella lunastin viime syksynä myös toisen rahastoni, koska olin kyllästynyt omasp:n tolkuttomiin palvelumaksuihin ja siirryin edullisemman S-pankin asiakkaaksi. Lunastusaika oli huono, mutta kun hermo menee niin se menee, eikä se mennyt rahaston miinuksiin, vaan siihen että silloisen pankkini palvelumaksut olivat n.150e vuodessa ja minun pienet sijoitukseni saavat olla aika paljon miinuksella että sellaisiin vuosittaisiin tappioihin päästäisiin.
Mulla on sellanen tunne tän hetkisestä pääni tilasta että siedän miinuksia huomattavasti paremmin. Olen asennoitunut niin että rahastosäästöt eivät ole minun rahojani. Niille saa tapahtua matkan varrella mitä vaan minä jatkan niihin sijoittamista olivatpa ne miten paljon miinuksella tahansa. Sijoitan nyt kaikkiin pohjoismaisiin supereihin, Smart vitoseen ja iShares core S&P 500 UCITS ETF USD -rahastoon. S-pankissa on myös yksi pienikuluinen säästäjärahasto ja sitten mulla on ne sata hassua Nokiaa jotka höyrähdin dipistä ostamaan. Hajautukseni lienee riittävä. Rahastot on valittu ja näillä menään.
Mitä tulee riitaan puolison kanssa, niin pääsimme sopuisina nukkumaan. Selitin hänelle, että rahastosijoittamiseni on minun alkeellinen tapani yrittää auttaa sitä tonnin tienaavaa eläkeläistä, joka tulen kolmentoista vuoden kuluttua olemaan. Voi olla että pelikaani lentää tuulettimeen, maailman kaikki yritykset romahtaa, sairaus iskee, työpaikka kaatuu ja minun on pakko myydä kaikki rahastot kerralla hirmuisella miinuksella. Voi olla tai sitten ei. Just nyt uskon että olen oikealla tiellä ja sillä jatkan ja tulevaisuuden eläkeläinen kiittää kukkien kanssa.
Ps. Puoliso on ratkaissut eläkeläiselämänsä omalla tavallaan. Hän saa risaisen työhistoriansa vuoksi muutaman satasen eläkettä ja tekee nyt 66 vuotiaana 12 tuntista työpäivää seittemänä päivänä viikossa, koska työnteko nyt vaan on se hänen juttunsa. Tyydyn nostamaan hattua. Ite en ehkä hänen iässään jaksaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti