Pitäisi kai kirjoittaa oikein kunnollinen postaus

pitkästä aikaa, vaikka olen vähän uupunut koko bloggaamiseen, siitäkin huolimatta että ymmärrän sen arvon oman kijroittamisen kannalta. Bloggaamisen avulla kirjoittaminen säilyi vuosikaudet päivittäisenä asiana eikä ilmaisun rutiini päässyt ruostumaan. Nyt on ollut aivan liikaa kaikkea ja sitä kaikkea tuntuu elämässä riittävän tästä eteenkin päin. Joten bloggailen hiljakseen.

Kirjoittaminen alkoi selvästi hiipua kun lähdin vuodatuksesta ja perustin tän blogin, koska tänne ei äkkiä ollutkaan mitenkään luontevaa kirjoittaa tärkeimpien asioiden kaltaista henkilökohtaista päiväkirjapaljastusblogia. Tästä alkoi ihan luonnostaa tulla blogi joka keskittyy lähinnä kirjoittamiseen ja sen liepeille eikä mulla siitä aiheesta ihan tolkuttomasti riitä asiaa kun en ehdi kirjoittamaankaan juuri koskaan.

Jotain on kuitenkin silläkin rintamalla tapahtunut ja tapahtuu eli päivitellään nyt tärkeimmät.

Pääsin avoimeen yliopistoon opiskelemaan draamakirjoittamista. Olen käynyt siellä nyt kaksi kertaa paikanpäällä ja uudesta näytelmästä on yksi kohtaus olemassa. Nyt pitäisi joululoman aikana kirjoittaa kolme uutta kohtausta lisää ja sen lisäksi yksi harjoitustehtävä toisesta aiheesta, jonka lajasti ajateltuna voisi kyllä liittää myös osaksi omaa aihetta jos osaa ja haluaa, mietin sitä, koska olen laiska ja haluan saada pienellä vaivalla omaan aiheeseen paljon lisää.

Kurssimme on hyvä. Opettaja on hyvä ja kurssilaiset ilmiselvästi lahjakkaita ja motivoituneita kaikki. Sellaisessa porukassa rima hiipii aika ylös, joka on hyvä asia, paitsi jos tulee rimakauhu. Sitä yritän välttää.

Työkaverini "kitaristin" kanssa on viritteillä ihan uusi yhteistyökuvio. Kitaristilla, joka on myös musikkiäänittäjä, on suhteita erääseen menestyneeseen tanssibändiin ja yritääme yhdessä tehdä jokusen iskelmän ja markkinoida niille.

Tuli puhelu on pakko mennä... palaan.... parin viikon päästä. :)

Runotorstai/jotta en unohtaisi

mulla on sellanen peili
sillä katotaan taaksepäin
tossa sivulla se aina on

jos uskallan,
(joskus uskallan)
mä raappaan
sen pakkasöiden kukkasista
liiskaantuneiden itikoiden kehoista vapaaksi

ja joinakin öinä
siihen ei osu yhtään valoa
ei ainuttakaan häikäisyn välähdystä

mulla on sellanen peili

mä katon sillä niitä

joita en halua

liian lähelle

Rikkaruohon puheenvuoro puiden poistumisen jäkeen.

Runotorstai 148 haaste. "Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."


Kuninkaita ei valita.

Kuninkaaksi synnytään
kuninkuus otetaan.

Minä en syntynyt kuninkaaksi.

Nenässä kasvaa jotain

varmaan syylä. Käyn näyttämässä sitä lääkärille ensi viikolla. Ärsyttää vaivata lääkäriä tollasella pikkuasialla, mutta ei voi olla menemättäkään ja samalla voi kysyä myös kädestä joka ei tunnu toipuvan tapaturmasta.

Reilu kolme viikkoa sitten liukastuin sauvakävelyllä ja putosin polvilleni siten, että nyrkissä ollut käsi otti ensimmäisenä peukalolla vastaan asfaltin. Peukalon tyvinivel liikahti lujaa taaksepäin ja siihen tuli joku vamma, ei murtumia kuitenkaan, mutta kenties sielä nivelsiteissä tai jänteissä tapahtui jotain.

Mutta nyt pitää mennä.

Runotorstai, Kuu

Illalla lumi
sytytti valot pihalle.

Kissa kävi liiterissä
ennen minua.

Näin olla tallomatta
sen jälkien päälle.

Sekoilen tän koneen kanssa

varmaan tottumattomuuttani. Pari kuukautta vierähtänyt kevyesti edellisestä päiväyksestä. Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut, tai toisaalta vaikka mitä, arkeahan minä olen aina ennenkin päivittänyt ja arjessa tapahtuu, tottakai. Sauvakävellessä olen kaatunut ja peukalo edelleen sen takia kipeänä, murtumia ei ole. Pientä maniaa on ollut ja masennusta myös. Mielialojen vaihtelut olivat aivan hurjia tossa pariviikkoa sitten, mutta nyt on ollut taas vähän tasaisempaa tällä viikolla.

Perusasiat ovat jäleen pielessä. Syön liikaa, liikun liian vähän, ja nämä lisäävät masennusta. Olen lihonut vuodessa kymmenen kiloa. Ja nyt pitäisi taas löytää uutta motivaatiota kuntoremonttiin. Sama kierre siis jatkuu vuodesta toiseen.

Yritin liittää sähkköpostistani tänne otteita dramaturgeilta tullesta kirjeistä, mutta jostain syystä ne ei tule tähän. Liekkö tässä bloggerissa joku esto ettei toisten tekstejä voi liittää omaan blogiinsa, eikä sitten omiaankaan tarvittaessa. Outoa.

No olen nyt saanut kolmelta taholta viestiä näytelmääni koskien. Ensimmäisessä tekstini oli ymmärretty kai aika hyvin ja sitä oli pohdittu oikein pääjohtajan kanssa, joka on erittäin myönteinen merkki, muttei se sitten kuitenkaan osoittautunut sellaiseksi joka voitaisiin ottaa heidän ohjelmistoonsa. Tai siis ohjelmistossa oli samaa aihetta sivuavista teksteistä ruuhkaa, joten mielenkiintoisuudesta huolimatta sitä ei kanata kehitellä heidän tarpeitaan varten pidemmälle.

Toisessa talossa dramaturgi ei ollut ymmärtänyt näytelmääni ollenkaan. Dramaturgi ei ollut saanut sujuvasta dialogista huolimatta otetta tekstistäni, eikä hänelle auennut tarinan väite, kulma tai edes teema. Hänen mielestään tekstistäni voisi saada isolla työllä näytelmän. mahdotonta se ei ehkä olisi. Kirjoitin aika kipakan vastineen Dramaturgille. Selitin kulmat ja teemat. Tätä ei olisi ehkä pitänyt tehdä, tunnekuohuissani loiskahti vähän yli.

Kolmannesta talosta sain vastauksen eilen. Taiteellisen johtoryhmän puheenjohtaja, näytelmäkirjailija itsekin, oli lukenut tekstini eilen ja sanoi että näytelmä on "aika hieno" Hän ei tiedä millä tavalla sen voisi toteuttaa ja luetteli erilaisia kulmia vaihtoehtoja mitä sen tekemisessä voisi olla. Ja sitten hän sanoi, että hän joka tapauksessa lähettää tekstin muulle johtoryhmälle, koska he yhdessä päättävät asioista. Nyt on siis yksi pieni talo isossa kaupungissa, jossa näytelmäni on pienessä etenemisliikkeessä. Mitään oikeasti merkittävää ei siis vielä ole tapahtunut, mutta tämä on ehdottomasti äärimmäisen myönteinen asia että löytyi yksi ammattilainen joka nopealla ensilukemisella sanoo, että että näytelmä on aika hieno ja laittaa sen luettavaksi muille asioista päättäville. Olen ollut tästä lievästi tohkeissani vuorokauden, mutta nyt alkaa olo tasoittua ja helpottaa.

Kirves on kateissa. Ollut vissiin jo pitempään. Mies varmaan lainannut johonkin hommaan ja vienyt jonnekin. En saa pilkottua laudoista hellapuuta ja poltan hellassa pienempiä koivuhalkoja, kun siellä voisi polttaa kaikkea sitä rojua mitä uuniin ei viitsi laittaa. Harmittaa.

Taidan ottaa tässä välissä pienet levot. Palaillaan.