Pari viikkoa sitten pienet rahasto- ja osakesäästöni olivat 700 euroa plussalla ja nyt 200 euroa miinuksella. Tilanne on odotettu ja tavallaan myös toivottu, vaikka syntymä- ja elämäntapaköyhän sydäntä raastaa katsella kuinka suurilla toiveilla ladatut lisäeläkerahat sulavat euro kerrallaan ja katoavat ikuisiksi ajoiksi.
Olen saanut muutaman viime vuoden aikana opetella rahastosäästämiseen liittyvää pään hallintaa ja muistan kuinka ihan ensimmäiset pankin kautta otetut rahastot ja niiden liikkeet alaspäin ahdistivat aivan älyttömällä tavalla.
Pikkuisen ahdistaa nytkin, koska raha on herkkä juttu ja on ihan hirveän vaikea kääntää päätään sellaiseen asentoon, että rahaksi sanottujen numeroiden pieneneminen olisi positiivinen asia. Toisaalta myös numeroiden hillitön nousu alkuvuodesta on aiheuttanut pään vaivaa. Kaiken myynti oli melko lähellä, muttei malttanut, koska "voihan se siitä vieläkin nousta" No nyt ei ihan hetkeen nouse.
Minulle, pitkän aikavälin sijoittajalle, kurssien lasku on vain ja ainoastaan positiivinen asia. Olen aloittanut sijoittamisen kurssien ollessa ennätys korkealla ja ostanut osuuksiani ennätyshinnoilla. Olisi kohtuutonta jos tämä ylihinnoilla ostaminen jatkuisi vielä viisi tai kymmenen vuotta ja romahdus tapahtuisi sitten kun tilillä olisi oikeasti merkittävä summa.
Onneksi tilanne on se, että sijoituksissa on sellaista rahaa jota suunnittelen tarvitsevani aikaisintaan kymmenen vuoden päästä ja silloinkin toivottavasti mahdollisimman harvoin. Säästöt saavat elää markkinoiden mukana ja laskea niin alas kuin tarve vaatii. Kyllä ne sieltä aikanaan nousee takaisin plussalle, joko minun tai jälkeläisteni iloksi. Sillä yksinkertaisella ehdolla, että minä tai mahdollinen perikunta maltamme olla nostamatta rahoja silloin kun ne ovat miinuksella.
Nokiani kävi eilen alle kolmessa eurossa. Sitä olisi nyt hyvä aika ostaa lisää, mutta osakkeet on niin rasittavia, että en osta. Ostan jos laskee alle kahden euron :)
Viime syksyn listautumisesta ostettu Fodelia on ainut jolla porskuttaa mukavasti. Se on tällä hetkellä 75,6% plussalla. (korkeimmillaan se on ollut yli 90% plussalla) Valitettavasti mulla on sitä säälittävän vähän, koska en ymmärtänyt ostaa lisää heti listautumisen jälkeen. Mutta kiva sitä on seurata ja antaa sen vaan rauhassa kehittyä.
Joudun valitettavasti juuri nyt kurssien laskiessa pienentämään rahastosäästösummaa hetkeksi, koska tulevana kesänä on ne edellisessä postauksessa mainitut MM -kilpailut jotka syövät käteiskassani melkolailla puhtaaksi. Sekään ei haittaa, koska jos on unelmia, ne pitää toteuttaa.
Säästösumma nousee takaisin normaalille tasolleen heti reissun jälkeen. Laskukausi on vasta alussa. Kun katsoo vaikka indeksirahasto Suomen kehitystä viiden vuoden ajalta kurssi on romahduksesta huolimatta aivan hemmetin korkealla vaikkapa verrattuna vuoteen 2016. Olen minäkin painanut pari kertaa ylimääräistä ostonappulaa ihan pienillä summilla, mutta pääasiassa jatkan suunnitelman mukaan ja kerrytän varallisuutta ajallisella hajautuksella ja kohtuullisilla kuukausisäästöillä kelistä riippumatta.
Sain eilen postissa lajiliittoni myöntämän mitalin viime kesänä tehdystä Suomen ennätyksestä. Tuon sekametallimitalin saaminen on maksanut minulle tuhansia euroja, treeninä ja varusteina, mutta voi veljet miten paljon niillä euroilla on saanut iloa, naurua, ystäviä ja elämyksiä.
Ennätykset eivät ole ikuisia. Käärinliinoissa ei ole taskuja. Aina tulee takaa joku joka nappaa ennätyksesi omakseen. Rahaa ei saa täältä mukaansa, mutta muistot ja elämykset joihin olen rahani törsännyt, säilyvät ikuisesti ja kulkevat mukanani myös sinne mistä emme mitään tiedä.
Muuten olen sitä mieltä että toi "käärinliinoissa..." sanonta on enimmäkseen typerä ja antaa oikeuden joutavalle tuhlaukselle ja varojen yli elämiselle. Eläkemekossani on pienet taskut ja toivon että ne ovat täynnä kun aikanaan alan melkoisen surkeaa eläkettäni nauttia.
Edit. Nyt on kaikki rahastot reippaasti miinuksella. Yritän olla pienentämättä kuukausisäästösummaa ja jatkaa samaan malliin kuuin aiemmin.
Olen saanut muutaman viime vuoden aikana opetella rahastosäästämiseen liittyvää pään hallintaa ja muistan kuinka ihan ensimmäiset pankin kautta otetut rahastot ja niiden liikkeet alaspäin ahdistivat aivan älyttömällä tavalla.
Pikkuisen ahdistaa nytkin, koska raha on herkkä juttu ja on ihan hirveän vaikea kääntää päätään sellaiseen asentoon, että rahaksi sanottujen numeroiden pieneneminen olisi positiivinen asia. Toisaalta myös numeroiden hillitön nousu alkuvuodesta on aiheuttanut pään vaivaa. Kaiken myynti oli melko lähellä, muttei malttanut, koska "voihan se siitä vieläkin nousta" No nyt ei ihan hetkeen nouse.
Minulle, pitkän aikavälin sijoittajalle, kurssien lasku on vain ja ainoastaan positiivinen asia. Olen aloittanut sijoittamisen kurssien ollessa ennätys korkealla ja ostanut osuuksiani ennätyshinnoilla. Olisi kohtuutonta jos tämä ylihinnoilla ostaminen jatkuisi vielä viisi tai kymmenen vuotta ja romahdus tapahtuisi sitten kun tilillä olisi oikeasti merkittävä summa.
Onneksi tilanne on se, että sijoituksissa on sellaista rahaa jota suunnittelen tarvitsevani aikaisintaan kymmenen vuoden päästä ja silloinkin toivottavasti mahdollisimman harvoin. Säästöt saavat elää markkinoiden mukana ja laskea niin alas kuin tarve vaatii. Kyllä ne sieltä aikanaan nousee takaisin plussalle, joko minun tai jälkeläisteni iloksi. Sillä yksinkertaisella ehdolla, että minä tai mahdollinen perikunta maltamme olla nostamatta rahoja silloin kun ne ovat miinuksella.
Nokiani kävi eilen alle kolmessa eurossa. Sitä olisi nyt hyvä aika ostaa lisää, mutta osakkeet on niin rasittavia, että en osta. Ostan jos laskee alle kahden euron :)
Viime syksyn listautumisesta ostettu Fodelia on ainut jolla porskuttaa mukavasti. Se on tällä hetkellä 75,6% plussalla. (korkeimmillaan se on ollut yli 90% plussalla) Valitettavasti mulla on sitä säälittävän vähän, koska en ymmärtänyt ostaa lisää heti listautumisen jälkeen. Mutta kiva sitä on seurata ja antaa sen vaan rauhassa kehittyä.
Joudun valitettavasti juuri nyt kurssien laskiessa pienentämään rahastosäästösummaa hetkeksi, koska tulevana kesänä on ne edellisessä postauksessa mainitut MM -kilpailut jotka syövät käteiskassani melkolailla puhtaaksi. Sekään ei haittaa, koska jos on unelmia, ne pitää toteuttaa.
Säästösumma nousee takaisin normaalille tasolleen heti reissun jälkeen. Laskukausi on vasta alussa. Kun katsoo vaikka indeksirahasto Suomen kehitystä viiden vuoden ajalta kurssi on romahduksesta huolimatta aivan hemmetin korkealla vaikkapa verrattuna vuoteen 2016. Olen minäkin painanut pari kertaa ylimääräistä ostonappulaa ihan pienillä summilla, mutta pääasiassa jatkan suunnitelman mukaan ja kerrytän varallisuutta ajallisella hajautuksella ja kohtuullisilla kuukausisäästöillä kelistä riippumatta.
Sain eilen postissa lajiliittoni myöntämän mitalin viime kesänä tehdystä Suomen ennätyksestä. Tuon sekametallimitalin saaminen on maksanut minulle tuhansia euroja, treeninä ja varusteina, mutta voi veljet miten paljon niillä euroilla on saanut iloa, naurua, ystäviä ja elämyksiä.
Ennätykset eivät ole ikuisia. Käärinliinoissa ei ole taskuja. Aina tulee takaa joku joka nappaa ennätyksesi omakseen. Rahaa ei saa täältä mukaansa, mutta muistot ja elämykset joihin olen rahani törsännyt, säilyvät ikuisesti ja kulkevat mukanani myös sinne mistä emme mitään tiedä.
Muuten olen sitä mieltä että toi "käärinliinoissa..." sanonta on enimmäkseen typerä ja antaa oikeuden joutavalle tuhlaukselle ja varojen yli elämiselle. Eläkemekossani on pienet taskut ja toivon että ne ovat täynnä kun aikanaan alan melkoisen surkeaa eläkettäni nauttia.
Edit. Nyt on kaikki rahastot reippaasti miinuksella. Yritän olla pienentämättä kuukausisäästösummaa ja jatkaa samaan malliin kuuin aiemmin.
