Rappukäytävään oli ilmestynyt lappu. Naapurihuoneisto on myynnissä. Kävelin portaat ylös ja sanoin miehelle että toi 55 neliöinen kaksio olis myynnissä, ostetaanko. Mies sanoi että pitää laskea.
Löydettiin Oikotieltä hintoja joilla tästä talosta on kaksioita myyty. Näytti siltä että hinta saattais pyöriä jossain 70000 kieppeillä. Hissitön 1965 rakennettu talo. Kolmas kerros. Hyvä lasitettu parveke. Hyvä sijainti keskustan puistossa. Julkisivuremontti tehtynä, putkiremontti tekemättä.
Monella tapaa hirveän houkuttelevaa. Talo on hyvä ja erittäin rauhallinen. Nykyinen asunto on meille kahdelle aivan liian iso vuokra-asunto, johon on vaan jämähdetty lasten lähtemisen jälkeen, kun on niin hyvä talo ja loistava sijainti ja älyttömän hyvä vuokraisäntä ja se muutaminenkin on niin raisttavaa.
Mies laski nopeasti että tietenkin kannattaisi ostaa jos pelkkää rahaa ajattelee. 12 vuoden laina-ajalla se tulisi korkoineen kaikkineen halvemmaksi kuin vuokran maksaminen tästä, mutta yhtiövastiketta ei tietenkään näissä laskuissa ollut, eli ei me nyt ihan tarkkaa kuukausihintaa selville saatu.
Muttia on silti matkassa monta.
- Ollaan vanhenevia ihmisiä. Toinen on 66 -vuotias ja toinen 53. Nuoremmalla on jaloissa vaikea nivelrikko eikä ne siitä enää miksikään parane. Eli hissitön talo ja kolmas kerros, kannattaako oikeasti.
- Ollaan entisiä velkaongelmaisia joista toisella on edelleen velkoja ja toisella muutaman tonnin puskuri.. Koko summa pitäisi ottaa velkaa yhden ikääntyvän nimiin. Pystyisinkö yksin maksamaan velan jos puoliso kuolisi tai menettäisi työkykynsä.
- Vanha talo ja tekemätön putkiremontti. Eli lähivuosina tulossa helposti 20000 lisävelkaa putkiremotin takia.
Toi putkiremontti on mielestäni se ratkaisevin asia. 70 000 euron lainasta ehkä vielä selviäisin, mutta 90 000 on liikaa. Eläkeikä ehtii tulla ennen kuin olen selvinnyt velasta. Ei kannata.
Ja sitten vielä se yksi asia. Kuka vannoi ettei enää ikinä velkaa. Kenen mielestä omistamien oli älytön taakka ja vuokralaisuus vapautta.
Taidan laittaa viestiä nykyiselle vuokra-isännälle ja kysyä kiinnostaisko niitä sijoittaa tohon naapuriasuntoon. Saisivat meistä siihen hyvät vuokralaiset. :)
perjantai 24. toukokuuta 2019
torstai 9. toukokuuta 2019
Miten pitkään tavara tuottaa iloa.
Puolitoista vuotta sitten kävelin kellokauppaan ja ostin ranekellon. En mitään järisyttävän kallista tietenkään, mutta sellaisen ettei se ihan harkitsematta mennyt. Oli kellokaupan alennusmyynti joulun alla ja taisin maksaa siitä Leijonasta suunnilleen satasen. Kello oli just sellanen mistä olin haaveillut. Arkinen, valkotauluinen, viisarimallinen, titaaniranteinen ja kohtuullisen kokoinen miesten kello. Naisten kellot on liian koruja, mutta se on toinen juttu se. :)
No ostin siis mieleisen kellon vaikka se oli mun budjettiini kallis, koska ajattelin että ei sitten tarvitse heti uutta ostaa, eikä tavallaan olisi tarvinnutkaan, mutta vuosi kellon ostosta alkoi tehdä mieli uutta kelloa, koska olin kyllästynyt kellooni. Alle vuodessa tuo kiva ja kaunis esine oli muuttunut arkiseksi ja lakannut tuottamasta iloa.
En tietenkään rynnänyt kellokauppaan, vaan sattui niin että kirppiksellä tuli vastaan parilla kympillä kello jonka hinta kaupassa oli noin 60e ja joka selvästikin oli lakannut tuottamasta iloa edelliselle omistajalle. Koska tykkäsin siitä niin ostin pois. Siis todellakin, ostin turhan tavaran, koska edellinen ehjä ja hyvä oli muuttunut tylsäksi. Nyt mulla on kaksi arkikelloa, jotka molemmat on ok ja käytän niitä fiiliksen mukaan, mutta todellisuudessa toinen niistä on turha.
Tänään törmäsin blogilistan etusivulla lifestyleblogiin http://juliatoivola.com/jalleen-yhden-laukun-tarina/ jossa nainen esittelee ainutlaatuista, arvokasta elämäänsä, matkojaan, ruokiaan, vaatteitaan ja laukkujaan. Olalla keikkui uusi ja suloinen Luis Vuitton. Juuri sellainen mitä hän oli jo pitempään halunnut.
Laitoin blogin seurantaan, koska kiinnostaa seurata ehkä pikkuisen omastani poikkeavaa elämää. Voi olla että blogi tippuu listalta ihan kohta, koska pinnallisuus ei ole koskaan ollut kovin kiinnostavaa, mutta ei nyt ihan heti tutkimatta tuomita.
Tämän pitemmän puoleisen aasinsillan jälkeen voinkin palata Luis Vuittonin herättämään kysymykseen. Miten pitkään tavara tuottaa iloa. Siis juuri se minkä olet halunnut. Juuri se josta olet ehkä jo pitempään unelmoinut. Montako päivää, viikkoa kuukautta tai vuotta kestää että se ihana ruskea pikkulaukku muuttuu tylsäksi ja arkiseksi. Vai käykö niin vain halvemmissa tavaroissa. Säilyykö kellon tunneavo jos kello on maksanut tonnin eikä satasen. Vai pitäisikö sittenkin hankkia kymppitonnin kello jotta rakastaisin sitä pitempään kuin vuoden. :)
No ostin siis mieleisen kellon vaikka se oli mun budjettiini kallis, koska ajattelin että ei sitten tarvitse heti uutta ostaa, eikä tavallaan olisi tarvinnutkaan, mutta vuosi kellon ostosta alkoi tehdä mieli uutta kelloa, koska olin kyllästynyt kellooni. Alle vuodessa tuo kiva ja kaunis esine oli muuttunut arkiseksi ja lakannut tuottamasta iloa.
En tietenkään rynnänyt kellokauppaan, vaan sattui niin että kirppiksellä tuli vastaan parilla kympillä kello jonka hinta kaupassa oli noin 60e ja joka selvästikin oli lakannut tuottamasta iloa edelliselle omistajalle. Koska tykkäsin siitä niin ostin pois. Siis todellakin, ostin turhan tavaran, koska edellinen ehjä ja hyvä oli muuttunut tylsäksi. Nyt mulla on kaksi arkikelloa, jotka molemmat on ok ja käytän niitä fiiliksen mukaan, mutta todellisuudessa toinen niistä on turha.
Tänään törmäsin blogilistan etusivulla lifestyleblogiin http://juliatoivola.com/jalleen-yhden-laukun-tarina/ jossa nainen esittelee ainutlaatuista, arvokasta elämäänsä, matkojaan, ruokiaan, vaatteitaan ja laukkujaan. Olalla keikkui uusi ja suloinen Luis Vuitton. Juuri sellainen mitä hän oli jo pitempään halunnut.
Laitoin blogin seurantaan, koska kiinnostaa seurata ehkä pikkuisen omastani poikkeavaa elämää. Voi olla että blogi tippuu listalta ihan kohta, koska pinnallisuus ei ole koskaan ollut kovin kiinnostavaa, mutta ei nyt ihan heti tutkimatta tuomita.
Tämän pitemmän puoleisen aasinsillan jälkeen voinkin palata Luis Vuittonin herättämään kysymykseen. Miten pitkään tavara tuottaa iloa. Siis juuri se minkä olet halunnut. Juuri se josta olet ehkä jo pitempään unelmoinut. Montako päivää, viikkoa kuukautta tai vuotta kestää että se ihana ruskea pikkulaukku muuttuu tylsäksi ja arkiseksi. Vai käykö niin vain halvemmissa tavaroissa. Säilyykö kellon tunneavo jos kello on maksanut tonnin eikä satasen. Vai pitäisikö sittenkin hankkia kymppitonnin kello jotta rakastaisin sitä pitempään kuin vuoden. :)
keskiviikko 1. toukokuuta 2019
Huhtikuu
Huhtikuun menot tässä. Kaikki muu näyttää suunnilleen samalta kuin aiemmpinakin kuukausina. Kahviloihin ja ravintoloihin näkyy menneen yhteensä 100e. Kuulostaa paljolta, olen löystynyt tän suhteen. Oikeestaan tuntuu kivalta että olen löystynyt. Näistä jos luopuisin niin aika ankara itselle olisin.
Tässä kuussa oli normaalia parempi palkka ja sivuhommatkin tuotti enemmän kuin yleensä. Menoja on kuitenkin jatkuvasti enemmän kuin mitä olen tavoitteeksi asettanut. Tavoitehan olisi tulla toimeen kuvitellulla eläkkeellä ja siihen todella pitkä matka.
Elintasoinflaatio selkeesti jyrää. En juurikaan ostele turhia tavaroita. Uusia tulee lähinnä rikki menneiden tilalle, mutta mutta. Vespan hankkiminen on lisäänyt kulujani. Tässä kuussa 388,80e vespailuun. Summa sisältää Kypärän 170e, ajovaatteet(kirppikseltä nahkahousut ja nahkatakki yhteensä 25e), akkulaturi 70e, suojapeite 13e ja autokoulun ajotunnit 110e. Kesäkuussa tulee vielä yksi vakuutusmaksu, koska ajeleminen ilman kaskovakuutusta alkoi ahdistaa ja vaikka kuinka tiedän että vakuutusyhtiöt on laillistettua rikollisuutta niin nöyrästi menin yhtiööni netin kautta ja laajensin vakuutuksen normaalista kaskoksi. Vespailuun on mennyt vuoden alusta yksi kokonainen kuukausipalkka eli 1788,70e. Onneksi on ollut mahdollisuus sivutöihin. Muuten tää yhtälö ei oikein pelaisi.
Eilen otin Vespan käyttöön. Ensimmäiset 30km on ajeltu ja kivasti sillä liikahtaa paikasta toiseen. Kaupunkiin en sillä vielä uskalla tulla. Ajelen alkuun tuolla syrjäkylillä ja opettelen joku hiljainen sunnuntaiaamu kaupungin kaistoja.
Tulot 2830,37
Menot 1798,32
Säästö 1032,05
Säästöt menee muutamaan rahastoon ja säästötilille. Suurin osa säästötilille.
Asuminen
Vespa ja vespan kulut.
Ruokakauppa
Liikenne
Kodin tavarat ja koneet.
Lahja/hyväntekeväisyys
Terveys
Eväät töihin ja kerholle
Harrastukset
Puhelin ja internet
Kahvila
Ravintola
Muut
Isoässä
Vaatteet ja tarvikkeet
Karkit ja herkut
7 perinne
Pikkuässä
Pesuaineet, taloustavarat
Tässä kuussa oli normaalia parempi palkka ja sivuhommatkin tuotti enemmän kuin yleensä. Menoja on kuitenkin jatkuvasti enemmän kuin mitä olen tavoitteeksi asettanut. Tavoitehan olisi tulla toimeen kuvitellulla eläkkeellä ja siihen todella pitkä matka.
Elintasoinflaatio selkeesti jyrää. En juurikaan ostele turhia tavaroita. Uusia tulee lähinnä rikki menneiden tilalle, mutta mutta. Vespan hankkiminen on lisäänyt kulujani. Tässä kuussa 388,80e vespailuun. Summa sisältää Kypärän 170e, ajovaatteet(kirppikseltä nahkahousut ja nahkatakki yhteensä 25e), akkulaturi 70e, suojapeite 13e ja autokoulun ajotunnit 110e. Kesäkuussa tulee vielä yksi vakuutusmaksu, koska ajeleminen ilman kaskovakuutusta alkoi ahdistaa ja vaikka kuinka tiedän että vakuutusyhtiöt on laillistettua rikollisuutta niin nöyrästi menin yhtiööni netin kautta ja laajensin vakuutuksen normaalista kaskoksi. Vespailuun on mennyt vuoden alusta yksi kokonainen kuukausipalkka eli 1788,70e. Onneksi on ollut mahdollisuus sivutöihin. Muuten tää yhtälö ei oikein pelaisi.
Eilen otin Vespan käyttöön. Ensimmäiset 30km on ajeltu ja kivasti sillä liikahtaa paikasta toiseen. Kaupunkiin en sillä vielä uskalla tulla. Ajelen alkuun tuolla syrjäkylillä ja opettelen joku hiljainen sunnuntaiaamu kaupungin kaistoja.
Tulot 2830,37
Menot 1798,32
Säästö 1032,05
Säästöt menee muutamaan rahastoon ja säästötilille. Suurin osa säästötilille.
418,50 €
388,80 €
220,64 €
181,00 €
84,00 €
78,50 €
64,35 €
59,73 €
59,00 €
53,55 €
49,60 €
49,30 €
22,00 €
20,00 €
13,50 €
13,35 €
11,80 €
10,00 €
0,70
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)