keskiviikko 31. lokakuuta 2018
Yllättäen yksityiskohtainen raportointi ei kiinnosta enää
Kattelin äsken pennosta mitä olen kuluttanut mihinkin. En jaksa alkaa liittää niitä grafiikoita tänne, kun jokaisen tulleen ja menneen kolikon raportointi ja analysointi on alkanut tuntua typerältä ajatukselta. Eli jatkossa en tänne ihan jokaista senttiä kirjaa. Jotain koostetta tekee silti mieli kerätä.
Erilaisiin syömiseen liittyviin asioihin on mennyt lokakuussa 392,90 euroa. Se on aivan järkyttävä määrä ja koostuu ruokakaupasta, ravintoloista, kahviloista ja työeväistä. Ruokakauppaan olen sisällyttänyt 60e:n hirvenlihaostoksen joka ei tule toistumaan kovin montaa kertaa kauden aikana. Ilman sitä normaaliin kotona ja töissä syömiseen menee sunnilleen 250e ja sille vois ehkä tehdä jotain. Pitää seurata tätä asiaa. Kahviloihin ja ravintoloihin on mennyt 80e, se on ainakin 30e yli suunnitellun.
Isoin kuluerä oli tulevan Tukholman reissun aktiviteetin maksaminen. Lentolippuineen reissuun on nyt mennyt 1120e. Tässä kuussa on tuloja ollut sen verran paljon, että ilman joulureissua säästöön olisi jäänyt yli tonni ylimääräistä, mut nyt tuloista jäi tähteeksi 61,50, joka sekin toki on parempi kuin että olis menty miinukselle.
Kahteen eri rahastoon meni suunnitelman mukaisesti 250e/kk ja se lienee tässä tilanteessa oikea summa.
Kaikkeen muuhun kulutukseen on rahaa mennyt järkevästi tai ei lainkaan. Eli kokonaisuus on plussan puolella ja siihen olen tyytyväinen vaikka puskurirahasto näyttääkin juuri nyt nollaa.
tiistai 30. lokakuuta 2018
Keinotekoiset säännöt ei toimi.
Lokakuu alkaa olla lopuillaan. Kuun alussa asetin tavoitteeksi kaksi kulutonta päivää viikossa. Ei se oikein ole toiminut. Laskin just Pennosta, että neljä päivää on mennyt kokonaan ilman maksutapahtumia. Tapahtumien kokonaismäärää en laskenut, mut 1-6 tapahtumaan päivittäin ja suurin osa niistä liittyy jollain tavalla syömiseen. Ruokakauppa, kahvila, eväät töihin ja ravintola ovat eniten käytettyjä kategoroita. Asuminen ja harrastukset ovat vieneet tässä kuussa eniten rahaa, mutta yksittäisiä päivittäisiä ostoja tulee eniten syömiseen liittyvissä asioissa. Ai että paljonko painan. No paljon! :)
Suhtaudun vähän epäilevästi kohdallani sääntöihin joissa pitää vaikka saada nollapäiviä kalenteriin. Ihan kiva kokeilu mut huomasin vain että en mä tollasissa säännöissä pysy. Rahaa menee se mikä menee ja niinä päivinä minä menee piste. Analysoin kuukauden tarkemmin loppuviikosta, mut turhiin asioihin ei ole kulunut rahaa, sen tiedän jo nyt. Ei ainakaan paljoa.
Suhtaudun vähän epäilevästi kohdallani sääntöihin joissa pitää vaikka saada nollapäiviä kalenteriin. Ihan kiva kokeilu mut huomasin vain että en mä tollasissa säännöissä pysy. Rahaa menee se mikä menee ja niinä päivinä minä menee piste. Analysoin kuukauden tarkemmin loppuviikosta, mut turhiin asioihin ei ole kulunut rahaa, sen tiedän jo nyt. Ei ainakaan paljoa.
torstai 25. lokakuuta 2018
Huono omatunto
On oikeastaan erikoista että omien etukäteen säästettyjen rahojen käyttämisestä tulee huono omatunto. Ostin eilen lentoliput ja aktiviteettiliput joulumatkalle. Puskurirahasto meni tyhjäksi ja se pikkuisen ahistaa. Numerot tuntuvat tuovan jonkinlaista turvallisuudentunnetta ja kun numero näyttää nollaa niin ahistaahan se. Asiat on oikeesti hyvin, velkaa ei ole ja rahaa tulee koko ajan riittävästi. Eli pitäisi osata iloita siitä että kerrankin oli varaa hankkia itelleen jotain josta on haaveillut. Mutta oliko siihen varaa, jos se kerran ahistaa. :)
Miinuksella en ole missään muussa kuin rahastosäästämisessä. Eka kertaa kolmeen ja puoleen vuoteen on vähäriskinen säästöpankki korko plus b -rahasto mennyt muutaman euron miinukselle. Myös S-Pankin säästäjään sijoittamani ensimmäinen 50e on pienentynyt 49,65e:ksi. Kurssit kuulema tippuvat nyt reipasta vauhtia. Meikä jatkaa nyt vaan reippaasti säästämistä aiemmin päätetyilla summilla. Olis kuitenkin tarkoitus säästää rahastoihin ainakin seuraavat 13 vuotta, joten kyllä ne sieltä vielä takaisin nousee.
Just nyt tää 250e/kk sijoitusrahastoihin tuntuu ihan oikealta summalta. Säästötavoite oli vielä joku viikko sitten paljon korkeampi, mut näyttäis siltä, että en mä ihan siihen tahtiin saa puskuria kerättyä kuin mitä olin ajatellut. Jos nyt asettais uudeksi tavoitteeksi kahden kuukauden palkan ensi vuoden loppun mennessä puskuritilille. Aiemmin se oli yli kolmen kuukauden palkka, mut jos nyt olis armollinen itelleen ja etenis ihan rauhalliseen tahtiin tässä säästämisessä.
Muuten kaikki asiat on ok ja odotan Tukholman reissua malttamattomana. :)
Miinuksella en ole missään muussa kuin rahastosäästämisessä. Eka kertaa kolmeen ja puoleen vuoteen on vähäriskinen säästöpankki korko plus b -rahasto mennyt muutaman euron miinukselle. Myös S-Pankin säästäjään sijoittamani ensimmäinen 50e on pienentynyt 49,65e:ksi. Kurssit kuulema tippuvat nyt reipasta vauhtia. Meikä jatkaa nyt vaan reippaasti säästämistä aiemmin päätetyilla summilla. Olis kuitenkin tarkoitus säästää rahastoihin ainakin seuraavat 13 vuotta, joten kyllä ne sieltä vielä takaisin nousee.
Just nyt tää 250e/kk sijoitusrahastoihin tuntuu ihan oikealta summalta. Säästötavoite oli vielä joku viikko sitten paljon korkeampi, mut näyttäis siltä, että en mä ihan siihen tahtiin saa puskuria kerättyä kuin mitä olin ajatellut. Jos nyt asettais uudeksi tavoitteeksi kahden kuukauden palkan ensi vuoden loppun mennessä puskuritilille. Aiemmin se oli yli kolmen kuukauden palkka, mut jos nyt olis armollinen itelleen ja etenis ihan rauhalliseen tahtiin tässä säästämisessä.
Muuten kaikki asiat on ok ja odotan Tukholman reissua malttamattomana. :)
maanantai 22. lokakuuta 2018
Joulumatka
Omavaraisuushaaste kirjoitti eilen hyvän päivityksen otsikolla "Kädestä suuhun yli 100 000 tuloilla. Miksi kovatuloisen on vaikea säästää." https://omavaraisuushaaste.com/kadesta-suuhun-yli-100-000-eurolla/.
Omaan nilkkaan jutusta kalahti eniten kappale:
"Usein kulutus kasvaakin kun tulot kasvavat – useimmmiten kuitenkin kulutus kasvaa nopeammin kuin tulot. Tunnen itse ja tunnet todennäköisesti myös itse jonkun, jolla tulojen kasvu on korreloinut suoraan kulutuksen kasvuun."
Minä olen ammatinvalintani vuoksi kuulunut aina pienituloisiin, eli ansaitsen bruttona alle 29000 vuodessa. Nyt kun elämän asiat ovat kunnossa ja lapset yrittävät selvitä omillaan, on kulutus pienentynyt radikaalisti ja tämä näkyy suoraan siinä rahassa mikä jää palkasta tähteeksi eli säästöön. Eli tavallaan tulot on nousseet vaikka palkka on pysynyt paikoillaan.
Nyt kun rahaa näyttää jäävän käytettäväksi on selkeästi havaittavissa riski, että kulutukseni kasvaa. Ostelemista en pelkää, en saa tavaroista nautintoa, päin vastoin nautinto tulee enemmän siitä että ei rahaa ei mene turhiin asioihin. Arkeen liittyvissä asioissa on helppo olla pihi ja jatkaa samaa kirppislinjaa mihin on elämässään tottunut, eli ostan käytettynä kaiken minkä voi käytettynä ostaa. Kirppiksiltäkin ostan nykyään hyvin harvoin. Tässä kuussa kirppikselle on mennyt 14 euroa. Summa on iso koska se sisältää 10e:n Taika -mukin tyttärelle joululahjaksi. Lisäksi olen ostanut 2e:n silmälasit ja 2e:n teekannun. Siinä kuluvan kuun kaikki tavaraostokset tähän mennessä.
On kuitenkin yksi asia jossa en rahaa laske ja se on harrastus. En avaa harrastustani tarkemmin, jotta nimettömyys säilyy, mutta siihen saa halutessaan uppoamaan määrättömän määrän rahaa. Itse olen pyrkinyt kohtuuteen harrastusmäärissä, ja sitä kautta laji on mahtunut viimeiset viisi vuotta elämääni. Laskeskelin tossa taannoin, että harrastukseen on kulunut viimeisen viiden vuoden aikana n.20 000 euroa eli keskimäärin 4000 euroa vuodessa. Joka on n.20% nettotuloistani. Varusteisiin olen laittanut paljon rahaa muutamassa vuodessa, mutta olen pystynyt tekemään sen ottamatta lainkaan velkaa ja siitä olen ihan vilpittömästi ylpeä. Ja se että olen pärjännyt ilman velkaa johtuu ihan suoraan siitä että minua ei kiinnosta kuluttaa mihinkään muuhun kuin harrastukseen. Rahaa vaan jää yli, koska en ostele vaatteita, meikkejä, astioita, huonekaluja, sisustuskrääsää.
Yleensä en ole tuntenut syyllisyyttä rahojeni käyttämisestä harrastukseeni, koska rahat ovat omiani ja itse tienaamiani ja harrastus antaa iloa elämään. Nyt on kuitenkin tulossa harrastukseen liittyvä matka joulun alla ja pikkuisen rinnasta kouraisee matkan kulut. Sovittiin eilen kaverin kanssa että lähdetään joulun alla kahden päivän reissulle Tukholmaan. Torstaiaamuna sinne ja perjantai iltana takaisin. Reissuun sisätyy harrastukseen liittyvää valmennusta ja kustannusarvio koko matkalle on n.1600e.
Silloin kun aloitin harrastuksen, päätin että velkaa en tähän ota ikinä yhtään. Se päätös on pitänyt ja pitää edelleen. Olen onnistunut tässä kuussa saamaan hyvin lisätuloja kirppismyynnillä ja mulla on säästössä riittävästi rahaa. Puskuritilin tyhjentäminen riittää. Sitä en tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta nyt mennään selvästi sydän edellä. Toivotaan että koulutus on hintansa väärti ja näkyy harrastamisessa laatuna ensi kesänä. Jos liikuntaan ja oppimiseen sijoittaa rahaa, niin sehän on hyvä sijoitus, eikä vaan.
Omaan nilkkaan jutusta kalahti eniten kappale:
"Usein kulutus kasvaakin kun tulot kasvavat – useimmmiten kuitenkin kulutus kasvaa nopeammin kuin tulot. Tunnen itse ja tunnet todennäköisesti myös itse jonkun, jolla tulojen kasvu on korreloinut suoraan kulutuksen kasvuun."
Minä olen ammatinvalintani vuoksi kuulunut aina pienituloisiin, eli ansaitsen bruttona alle 29000 vuodessa. Nyt kun elämän asiat ovat kunnossa ja lapset yrittävät selvitä omillaan, on kulutus pienentynyt radikaalisti ja tämä näkyy suoraan siinä rahassa mikä jää palkasta tähteeksi eli säästöön. Eli tavallaan tulot on nousseet vaikka palkka on pysynyt paikoillaan.
Nyt kun rahaa näyttää jäävän käytettäväksi on selkeästi havaittavissa riski, että kulutukseni kasvaa. Ostelemista en pelkää, en saa tavaroista nautintoa, päin vastoin nautinto tulee enemmän siitä että ei rahaa ei mene turhiin asioihin. Arkeen liittyvissä asioissa on helppo olla pihi ja jatkaa samaa kirppislinjaa mihin on elämässään tottunut, eli ostan käytettynä kaiken minkä voi käytettynä ostaa. Kirppiksiltäkin ostan nykyään hyvin harvoin. Tässä kuussa kirppikselle on mennyt 14 euroa. Summa on iso koska se sisältää 10e:n Taika -mukin tyttärelle joululahjaksi. Lisäksi olen ostanut 2e:n silmälasit ja 2e:n teekannun. Siinä kuluvan kuun kaikki tavaraostokset tähän mennessä.
On kuitenkin yksi asia jossa en rahaa laske ja se on harrastus. En avaa harrastustani tarkemmin, jotta nimettömyys säilyy, mutta siihen saa halutessaan uppoamaan määrättömän määrän rahaa. Itse olen pyrkinyt kohtuuteen harrastusmäärissä, ja sitä kautta laji on mahtunut viimeiset viisi vuotta elämääni. Laskeskelin tossa taannoin, että harrastukseen on kulunut viimeisen viiden vuoden aikana n.20 000 euroa eli keskimäärin 4000 euroa vuodessa. Joka on n.20% nettotuloistani. Varusteisiin olen laittanut paljon rahaa muutamassa vuodessa, mutta olen pystynyt tekemään sen ottamatta lainkaan velkaa ja siitä olen ihan vilpittömästi ylpeä. Ja se että olen pärjännyt ilman velkaa johtuu ihan suoraan siitä että minua ei kiinnosta kuluttaa mihinkään muuhun kuin harrastukseen. Rahaa vaan jää yli, koska en ostele vaatteita, meikkejä, astioita, huonekaluja, sisustuskrääsää.
Yleensä en ole tuntenut syyllisyyttä rahojeni käyttämisestä harrastukseeni, koska rahat ovat omiani ja itse tienaamiani ja harrastus antaa iloa elämään. Nyt on kuitenkin tulossa harrastukseen liittyvä matka joulun alla ja pikkuisen rinnasta kouraisee matkan kulut. Sovittiin eilen kaverin kanssa että lähdetään joulun alla kahden päivän reissulle Tukholmaan. Torstaiaamuna sinne ja perjantai iltana takaisin. Reissuun sisätyy harrastukseen liittyvää valmennusta ja kustannusarvio koko matkalle on n.1600e.
Silloin kun aloitin harrastuksen, päätin että velkaa en tähän ota ikinä yhtään. Se päätös on pitänyt ja pitää edelleen. Olen onnistunut tässä kuussa saamaan hyvin lisätuloja kirppismyynnillä ja mulla on säästössä riittävästi rahaa. Puskuritilin tyhjentäminen riittää. Sitä en tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta nyt mennään selvästi sydän edellä. Toivotaan että koulutus on hintansa väärti ja näkyy harrastamisessa laatuna ensi kesänä. Jos liikuntaan ja oppimiseen sijoittaa rahaa, niin sehän on hyvä sijoitus, eikä vaan.
torstai 18. lokakuuta 2018
Korotin just palkkaani
Mulla on ollut vuosia tapana tarkistaa veroprosenttini loppuvuodesta. Olen yleensä tehnyt niin että olen alkuvuodesta pikkuisen korottanut verottajan ehdottamaa prosenttia ja sitten olen lokakuussa mennyt verotoimistoon ja pienentänyt prosentin kahdele viimeiselle kuukaudelle. Tällä tavalla toimien saan mahdolliset veronpalautukseni käyttöön saman tien, eikä niitä tarvitse odottaa vuotta.
Nyt kun on sähköiset palkkanauhat ja sähköinen verokortin tilausmahdollisuus, niin teinpä tämän korjauksen nyt tässä sohvalla ja uusi verokortti napsahtaa luukusta ensiviikolla kotiin.
Kahden viimeisen kuun nettopalkka on nyt 120e/kk isompi kuin ilman tota tiputusta. Mun tuloissa on se on hyvä summa.
Matalapalkkaisena veroprosenttini on varsin pieni. Mä muistelen aikaa jolloin aloitin työelämässä vuoden 1989 paikkeilla niin veroprosenttini oli lähempänä 25%. Siitä se on vuosien varrella pikkuhiljaa tippunut niin, että tänä vuonna prosenttini oli 15% ja nyt marras-joulukuussa 10%. Ei ihme että hyvinvointivaltio on velkaantunut kun veroja on näin rajusti laskettu ja palveluja kuitenkin yritetty ylläpitää yhtä hyvinä kuin aiemmin.
Mä olen pienituloisena tavallaan etuoikeutettu tässä suhteessa. Saan tehdä helpohkoa työtä, ilman isoa tulosvastuuta ja matalan verotuksen ansiosta palkka riittää hyvin elämään, harrastuksiin ja säästämiseen. Ja siis puhun nyt velattoman, kahden hengen taloudessa asuvan, lapsensa aikuiseksi saaneen suulla. Elämä on kevyttä just nyt, mutta se tulee tiukkenemaan viimeistään 13 vuoden päästä jolloin jäänen eläkkeelle. Ja sitä varten olen nyt alkanut varautua.
Pankin vaihto on edennyt. Sähköiset laskut olen siirtänyt uuteen pankkiin ja vanhassa pankissa on rahaa enää laskujen maksamiseen. Palkka ja vuokran maksu pitää vielä siirtää uuteen pankkiin. Ja varmaan pitää käydä vanhassa pankissa, koska haluaisin lopettaa pankkitilini siellä, mutta mulla on edelleen se niiden rahasto, eikä sitä nyt kannata lopettaa, kun kurssi on romahtanut. Niin pitää tietää että miten sen kanssa jatkossa toimin kun olen toisen pankin asiakas.
Eilen perustin uuden rahastosäästön S-pankin säästäjään. Rahaston kulut on 0,5% eli suht alhaiset. Tarkoituksena olis säästää sinne vähintään 50e/kk ainakin sen 13 vuoden ajan joka on eläkeikään matkaa. Eli tääs rahasto olis sellanen johon ei missään nimessä kosketa ennen eläkeikää. OmaSp rahastoon menee 200/kk joka on yhteen rahastoon aika paljon, mut en ala sitä nyt tiputtamaan kun just korotin summaa. Loput säästöt saa mennä toistaiseksi S -pankin säästötilille, jonne kerään puskuria ja harrastusrahaa.
Nordnetin salasanat tais tulla tossa viikolla, kun onnistuin hävittämään sen ensimmäisen. Eli sinnekin availen varmaan rahastoja lähiaikoina. Jos vaikka vuoden alusta alkais laittaa niihin pohjoismaisiin superrahastoihin jokaiseen pikkuisen. Kun näyyttäis että tää kuluttaminen on nyt ollut ihan hallittua.
Ruokaan näkyy menevän enemmän kuin budjetoin, koska ostelen töihin evääksi eineksiä. Muu kulutus on vähäistä.
Nyt kun on sähköiset palkkanauhat ja sähköinen verokortin tilausmahdollisuus, niin teinpä tämän korjauksen nyt tässä sohvalla ja uusi verokortti napsahtaa luukusta ensiviikolla kotiin.
Kahden viimeisen kuun nettopalkka on nyt 120e/kk isompi kuin ilman tota tiputusta. Mun tuloissa on se on hyvä summa.
Matalapalkkaisena veroprosenttini on varsin pieni. Mä muistelen aikaa jolloin aloitin työelämässä vuoden 1989 paikkeilla niin veroprosenttini oli lähempänä 25%. Siitä se on vuosien varrella pikkuhiljaa tippunut niin, että tänä vuonna prosenttini oli 15% ja nyt marras-joulukuussa 10%. Ei ihme että hyvinvointivaltio on velkaantunut kun veroja on näin rajusti laskettu ja palveluja kuitenkin yritetty ylläpitää yhtä hyvinä kuin aiemmin.
Mä olen pienituloisena tavallaan etuoikeutettu tässä suhteessa. Saan tehdä helpohkoa työtä, ilman isoa tulosvastuuta ja matalan verotuksen ansiosta palkka riittää hyvin elämään, harrastuksiin ja säästämiseen. Ja siis puhun nyt velattoman, kahden hengen taloudessa asuvan, lapsensa aikuiseksi saaneen suulla. Elämä on kevyttä just nyt, mutta se tulee tiukkenemaan viimeistään 13 vuoden päästä jolloin jäänen eläkkeelle. Ja sitä varten olen nyt alkanut varautua.
Pankin vaihto on edennyt. Sähköiset laskut olen siirtänyt uuteen pankkiin ja vanhassa pankissa on rahaa enää laskujen maksamiseen. Palkka ja vuokran maksu pitää vielä siirtää uuteen pankkiin. Ja varmaan pitää käydä vanhassa pankissa, koska haluaisin lopettaa pankkitilini siellä, mutta mulla on edelleen se niiden rahasto, eikä sitä nyt kannata lopettaa, kun kurssi on romahtanut. Niin pitää tietää että miten sen kanssa jatkossa toimin kun olen toisen pankin asiakas.
Eilen perustin uuden rahastosäästön S-pankin säästäjään. Rahaston kulut on 0,5% eli suht alhaiset. Tarkoituksena olis säästää sinne vähintään 50e/kk ainakin sen 13 vuoden ajan joka on eläkeikään matkaa. Eli tääs rahasto olis sellanen johon ei missään nimessä kosketa ennen eläkeikää. OmaSp rahastoon menee 200/kk joka on yhteen rahastoon aika paljon, mut en ala sitä nyt tiputtamaan kun just korotin summaa. Loput säästöt saa mennä toistaiseksi S -pankin säästötilille, jonne kerään puskuria ja harrastusrahaa.
Nordnetin salasanat tais tulla tossa viikolla, kun onnistuin hävittämään sen ensimmäisen. Eli sinnekin availen varmaan rahastoja lähiaikoina. Jos vaikka vuoden alusta alkais laittaa niihin pohjoismaisiin superrahastoihin jokaiseen pikkuisen. Kun näyyttäis että tää kuluttaminen on nyt ollut ihan hallittua.
Ruokaan näkyy menevän enemmän kuin budjetoin, koska ostelen töihin evääksi eineksiä. Muu kulutus on vähäistä.
tiistai 9. lokakuuta 2018
Ajattelin vaihtaa pankkia
Säästäminen on lisännyt krittisyyttä vanhoja tottumuksia kohtaan. Olen ollut saman pankin asiakas lähes 20 vuotta, nyt siihen taitaa tulla muutos.
Meikähän on niitä joiden kotona ei huonekalujen järjestystä vaihdella alvariinsa. Kun tavarat on löytäneet paikkansa ne saavat olla siinä maailman loppuun asti. Muutosvastarinta on kova ja se on näkynyt elmässä valitettavasti ikävilläkin tavoilla, mutta joskus joku impulssi saa aikaiseksi tarpeen tehdä muutos ja sitten se tehdään räväkästi ja isompia miettimättä.
Pankin vaihtosuunnitelmiin toimi impulssina OmaSp:n kuukausittaiset kulut. Nykyisen pankkini palvelumaksut olivat syyskuussa 17.80e. Vuodessa se tekee niinkin paljon kuin 213.60e Älytön summa, joka osittain on ollut omaa mokaa ja osittain pankin käytäntöjä. Oma moka johtuu siitä että mulla on ollut tilille kaksi korttia, Visan luottokortti ja Visa electron.
Olen ihan hemmetin luottokorttivastainen ihminen, mutta jouduin hankkimaan sen viime syksyn Usa matkaa varten ja siellä se olikin ihan hyvä. Matkan jälkeen kortti on lojunut laatikossa lähes käyttämättä ja käyttökorttina on ollut Visa electron.
No nyt sitten avasin vihdoin silmäni korttien kuluille. Luottokortti maksaa 3e/kk ja Electron 5e/kk. Päätin lakkauttaa korteista kalliimman ja rohkaistua kulkemaan luottokortti lompakossa. Alensin kortin luottorajaa viidestä kahteen tonniin turvallisuussyistä. Sitä pelkoa ei ole, että luottoa itse arjessa käyttäisin, mutta kortin voin kyllä huomaamattani hävittää, helposti.
Visa electronin tuhoamisen jälkeen vuosikulut pienenivät 60 euroa mutta 153,60e vuodessa on edelleen aivan liikaa, jos kerta vaihtoehtojakin löytyy. OmaSp:n kulut koostuvat ainakin osittain siitä että verkkopankin käyttö maksaa. Jokainen tilillä käynti maksaa 0.15e ja jokainen verkkopankissa maksettu lasku maksaa 0.15e. Jotain muitakin kuluja siihen varmasti sisältyy, mut ei nyt ole pankki auki, enkä viitti tätä varten sitä avata. Myös OmaSp:n rahaston kulut ovat semmoiset että on aika ottaa rahat pois ja siirtää tuottavampiin rahastoihin. Mutta taidanpa odotella pörssiromahdusta ja kerätä ensin sen kuuluisan puskurin ennen kuin sijoittelen rahojani uudestaan rahastoihin.
Olen nyt sitten mainosten uhrna siirtymässä S -pankkiin. Jäsenyys on ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Viime viikolla hankin pankkitunnukset ja eilen laitoin luottokorttihakemuksen S-ryhmään. Ilmaiset kortit ja ilmainen tilin käyttö olivat nyt se olki mikä katkaisi kamelin selän. Jos saan luottokortin S-ryhmältä lopetan OmaSp:n asiakkuuden kokonaan. Elleivät ne myönnä mulle luottokorttia joudun pitämään tilin myös OmaSp:ssä, mutta käyttö- ja palkkapankiksi muutan S -pankin.
Edit klo 16.20: S-pankki oli myöntänyt mulle luottokortin 2000e:n luottorajalla alle vuorokaudessa. Laitoin hakemuksen eilen 22.30 ja nyt jo näkyy verkkopankissa uudella kortilla 2000e:n saldo. Täytyy nyt vaanmuistaa että raha ei ole minun. Sitä ei käytetä muuta kuin lentolippuja ostaessa ja hotelleja varatessa, eli ei ihan just tänä vuonna. Pikkavipejä joksi tämäkin on tavallaan luokiteltavissa saa kyllä naurettavan helpolla. Viikonpäästä mulla on S-luottokortti pöydän laatikossa ja S- maksukortti lompakossa, 96e vähemmän kuluja vuodessa pelkästään näistä korteista ja toinen mokoma muita kuluja menneisyydessä myös.
Jännittävää tämä pakin vaihto, tosi outoa, vähän kuin kirkosta eroaisi. :)
Meikähän on niitä joiden kotona ei huonekalujen järjestystä vaihdella alvariinsa. Kun tavarat on löytäneet paikkansa ne saavat olla siinä maailman loppuun asti. Muutosvastarinta on kova ja se on näkynyt elmässä valitettavasti ikävilläkin tavoilla, mutta joskus joku impulssi saa aikaiseksi tarpeen tehdä muutos ja sitten se tehdään räväkästi ja isompia miettimättä.
Pankin vaihtosuunnitelmiin toimi impulssina OmaSp:n kuukausittaiset kulut. Nykyisen pankkini palvelumaksut olivat syyskuussa 17.80e. Vuodessa se tekee niinkin paljon kuin 213.60e Älytön summa, joka osittain on ollut omaa mokaa ja osittain pankin käytäntöjä. Oma moka johtuu siitä että mulla on ollut tilille kaksi korttia, Visan luottokortti ja Visa electron.
Olen ihan hemmetin luottokorttivastainen ihminen, mutta jouduin hankkimaan sen viime syksyn Usa matkaa varten ja siellä se olikin ihan hyvä. Matkan jälkeen kortti on lojunut laatikossa lähes käyttämättä ja käyttökorttina on ollut Visa electron.
No nyt sitten avasin vihdoin silmäni korttien kuluille. Luottokortti maksaa 3e/kk ja Electron 5e/kk. Päätin lakkauttaa korteista kalliimman ja rohkaistua kulkemaan luottokortti lompakossa. Alensin kortin luottorajaa viidestä kahteen tonniin turvallisuussyistä. Sitä pelkoa ei ole, että luottoa itse arjessa käyttäisin, mutta kortin voin kyllä huomaamattani hävittää, helposti.
Visa electronin tuhoamisen jälkeen vuosikulut pienenivät 60 euroa mutta 153,60e vuodessa on edelleen aivan liikaa, jos kerta vaihtoehtojakin löytyy. OmaSp:n kulut koostuvat ainakin osittain siitä että verkkopankin käyttö maksaa. Jokainen tilillä käynti maksaa 0.15e ja jokainen verkkopankissa maksettu lasku maksaa 0.15e. Jotain muitakin kuluja siihen varmasti sisältyy, mut ei nyt ole pankki auki, enkä viitti tätä varten sitä avata. Myös OmaSp:n rahaston kulut ovat semmoiset että on aika ottaa rahat pois ja siirtää tuottavampiin rahastoihin. Mutta taidanpa odotella pörssiromahdusta ja kerätä ensin sen kuuluisan puskurin ennen kuin sijoittelen rahojani uudestaan rahastoihin.
Olen nyt sitten mainosten uhrna siirtymässä S -pankkiin. Jäsenyys on ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Viime viikolla hankin pankkitunnukset ja eilen laitoin luottokorttihakemuksen S-ryhmään. Ilmaiset kortit ja ilmainen tilin käyttö olivat nyt se olki mikä katkaisi kamelin selän. Jos saan luottokortin S-ryhmältä lopetan OmaSp:n asiakkuuden kokonaan. Elleivät ne myönnä mulle luottokorttia joudun pitämään tilin myös OmaSp:ssä, mutta käyttö- ja palkkapankiksi muutan S -pankin.
Edit klo 16.20: S-pankki oli myöntänyt mulle luottokortin 2000e:n luottorajalla alle vuorokaudessa. Laitoin hakemuksen eilen 22.30 ja nyt jo näkyy verkkopankissa uudella kortilla 2000e:n saldo. Täytyy nyt vaanmuistaa että raha ei ole minun. Sitä ei käytetä muuta kuin lentolippuja ostaessa ja hotelleja varatessa, eli ei ihan just tänä vuonna. Pikkavipejä joksi tämäkin on tavallaan luokiteltavissa saa kyllä naurettavan helpolla. Viikonpäästä mulla on S-luottokortti pöydän laatikossa ja S- maksukortti lompakossa, 96e vähemmän kuluja vuodessa pelkästään näistä korteista ja toinen mokoma muita kuluja menneisyydessä myös.
Jännittävää tämä pakin vaihto, tosi outoa, vähän kuin kirkosta eroaisi. :)
lauantai 6. lokakuuta 2018
En osta mitään -päivät
Syyskuussa ei tullut ainuttakaan päivää jolloin en ostanut mitään. Erilaisia maksutapahtumia on yhteensä 84. Keskimäärin päiväostoja syyskuussa on ollu 2.8 kpl. Keskimääräinen päiväkulutus näkyy olevan niinkin hurja kuin 38e eikä siihen ole laskettu vuokraa. No sielä on ne pyörä, sähköhammasharja, imuri, vedenkeitin ja pyörän pumppu, jotka lisäävät keskikulutusta 19 eurolla päivässä. Listasta löytyy kolme päivää jolloin ostokertoja on ollut vain yksi. Enimmillään tapahtumia on ollut kuusi.
Paha vielä sanoa mikä voisi olla tavoitteena päiväkohtaiselle keskikulutukselle. Lokakuun viiden ensimäisen päivän keskikulutus on 14 euroa. Kurkkasin Marttojen budjettilomakkeeseen ja näyttäisi etä 14e:n keskikulutus voisi olla realistinen. Se alle toki pyritään.
Muutamissa blogeissa on asetettu tavoitteita nollaostopäiville. Viime kuun kokemuksen perusteella ei kovin ihmeitä kannata odottaa. Jos nyt aloittais vaikka 1-2 päivästä viikossa. Neljä nollapäivää kuukaudessa on naurettavan vähän, kahdeksan jo ihan kohtuullinen. Tämän viikon ensimmäinen nollapäivä osui keskiviikolle ja tänään voisi olla se toinen päivä, koska eilen kävin kaupassa.
Ostan aina kun mahdollista punalapputuotteita. Paikkakuntamme S -marketissa on käytössä viimeisen aukiolotunnin tupla-alennus jolloin -30% onkin -60%. Eilen poikkesin työvuorojen välissä ostoksilla ja katsoin kelloa 17.20. Jee, viimeinen aukiolotunti, nyt kannattaa ostaa jotain extraa. Ja niis sitten ostin säästön kiilto silmissä kokonaisen broilerin, leipäjuustoa ja valmisaterian evääksi tälle päivälle. Pikkusen ihmettelin ostoksien kalleutta kassalla, mutta vasta kotona katsoin kuttia ja totesin, etten ollutkaan saanut ylimääräistä alennusta aleostoksistani. Kassan virhe, päättelin.
Onneksi en ehtinyt rynnätä kauppaan tekemään oikaisua.Epäsäännöllinen työaika tekee virheitä päähän. Eilen oli perjantai, minä elin lauantaissa. Onnistuin taitavasti säästämään kympin ylimääräiset ostokset. Pikkusen pitää vielä harjotella.
Paha vielä sanoa mikä voisi olla tavoitteena päiväkohtaiselle keskikulutukselle. Lokakuun viiden ensimäisen päivän keskikulutus on 14 euroa. Kurkkasin Marttojen budjettilomakkeeseen ja näyttäisi etä 14e:n keskikulutus voisi olla realistinen. Se alle toki pyritään.
Muutamissa blogeissa on asetettu tavoitteita nollaostopäiville. Viime kuun kokemuksen perusteella ei kovin ihmeitä kannata odottaa. Jos nyt aloittais vaikka 1-2 päivästä viikossa. Neljä nollapäivää kuukaudessa on naurettavan vähän, kahdeksan jo ihan kohtuullinen. Tämän viikon ensimmäinen nollapäivä osui keskiviikolle ja tänään voisi olla se toinen päivä, koska eilen kävin kaupassa.
Ostan aina kun mahdollista punalapputuotteita. Paikkakuntamme S -marketissa on käytössä viimeisen aukiolotunnin tupla-alennus jolloin -30% onkin -60%. Eilen poikkesin työvuorojen välissä ostoksilla ja katsoin kelloa 17.20. Jee, viimeinen aukiolotunti, nyt kannattaa ostaa jotain extraa. Ja niis sitten ostin säästön kiilto silmissä kokonaisen broilerin, leipäjuustoa ja valmisaterian evääksi tälle päivälle. Pikkusen ihmettelin ostoksien kalleutta kassalla, mutta vasta kotona katsoin kuttia ja totesin, etten ollutkaan saanut ylimääräistä alennusta aleostoksistani. Kassan virhe, päättelin.
Onneksi en ehtinyt rynnätä kauppaan tekemään oikaisua.Epäsäännöllinen työaika tekee virheitä päähän. Eilen oli perjantai, minä elin lauantaissa. Onnistuin taitavasti säästämään kympin ylimääräiset ostokset. Pikkusen pitää vielä harjotella.
torstai 4. lokakuuta 2018
Terveisiä äidille, osa 1
Kun äitimme kuoli kolme ja puoli vuotta sitten saimme me neljä lasta häneltä perintönä kukin reilun 19000 euroa. Äiti oli vanhan kansan nainen. Tiukkoina aikoina, joita kesti kymmeniä vuosia, hän oli oppinut tarkaksi taloudessa ja kun lapset lähtivät omilleen, rahaa alkoi jäädä säästöön, eikä sitä koskaan kulutettu. Äiti oli säästellyt 30 vuoden aikana pienestä keittiötapulaisen palkastaan ja eläkkeestään melkein 90 000 euroa. Niitä ei ollut laitettu rahastoihin eikä osakkeisiin. Siellä ne köllöttivät Osuuspankin tilillä niillä koroilla mitä 80 -luvun puolivälistä tähän päivään on maksettu.
Taitoni ja tietoni eivät riitä laskemaan mitä rahoille oikeasti olisi tapahtunut jos tämä 250e/kk olisi sijoitettu osakkeisiin tai korkorahastoihin vuodesta 1985-2015 eikä niistä oltaisi koskaan nostettu mitään. Tälle välille kun mahtuu ihanasti se 90 -luvun lama ja toki mutakin romahduksia joista mulla ei ole isompia muistikuvia, koska en ole ollut sijoittaja.
Oli miten oli, säästössä oli merkittävä summa ja se jakautui tasan meille neljälle lapselle. Alle 20 000 euron perinnöistä ei mene perintöveroa, mutta rahojen lisäksi perimme äitimme osuuden hänen ja isän yhteisestä talosta. Talo on tietenkin jakamatta vielä, koska isä asuu siellä, mutta tästä talon puolikkaasta maksoimme perintöveroa jokainen muistaakseni jotain 700 euroa, eli äidin perinnöstä jäi jokaiselle käteen suunnilleen 18500e. Iso summa minulle jonka nettovuosipalkka on 21000euroa.
Pankkini kiinnostui välittömästi tilille tupasahtaneista rahoista ja alkoi markkinoida rahastosäästämistä. Minulla ei ollut siinä vaiheessa minkäänlaista ymmärrystä mistään rahaan liittyvästä kun juuri oli alettu selvitä itse aiheutetuista katastrofeistamme joten sijoitin rahoja kolmeen erilaiseen kohteeseen. Avasin kaksi rahastoa ja laitoin molempiin 1500 euroa. 12000 euroa sijoitin kummalliseen tuotteeseen, jossa oli mukana kolme isompaa yritystä ja muistaakseni kahden vuoden sijoituksella pystyi saamaan joko 0 koron tai 6% koron riippuen siitä miten noi firmat kehittyy sinä aikana. Tuotteessa oli se hyvä puoli että sijoitus ei voinut mennä miinukselle ja se minua siinä sitten ajatuksena houkutti ja toki se mahdollinen 6% korkokin jonka olisi saanut mikäli kaksi näistä kolmesta yrityksestä olisi ollut voitolla sijoitussopimuksen loppuessa.
Elämäntilanne menikin sitten ihan toiseen suuntaan heti alkuunsa kuin mitä oli suunniteltu ja muutaman kuukauden päästä olin henkisesti sellaisessa jamassa, että uuvuin töissä pahan päiväisesti ja oli pakko miettiä, että mitäs nyt tehdään.
Suomen hallitus oli alkanut tehdä leikkauksiaan ja vuorotteluvapaan ehtoja alettiin kiristää. Siinä kohtaa sisareni ehdotti, että mitäs jos pitäisit sellaisen pätkitellyn vuorotteluvapaan. Minä aloin neuvotella tästä vaihtoehdosta työnantajan kanssa ja työnanatajani suostui ehdotukseen. Sain yhteensä vuoden vuorotteluvapaata joka pätkittiin kolmeen osaan kahden vuoden aikana. Oikeastaan olisi pitäny jäädä sairaslomalle saman tien, mutta kitkuttelin töissä pahasti uupuneena vielä neljä kuukautta ja sitten romahdin ensimmäiselle vuorottelupätkälle joka kesälomien kanssa yhdistettynä kesti viisi kuukautta.
Taitoni ja tietoni eivät riitä laskemaan mitä rahoille oikeasti olisi tapahtunut jos tämä 250e/kk olisi sijoitettu osakkeisiin tai korkorahastoihin vuodesta 1985-2015 eikä niistä oltaisi koskaan nostettu mitään. Tälle välille kun mahtuu ihanasti se 90 -luvun lama ja toki mutakin romahduksia joista mulla ei ole isompia muistikuvia, koska en ole ollut sijoittaja.
Oli miten oli, säästössä oli merkittävä summa ja se jakautui tasan meille neljälle lapselle. Alle 20 000 euron perinnöistä ei mene perintöveroa, mutta rahojen lisäksi perimme äitimme osuuden hänen ja isän yhteisestä talosta. Talo on tietenkin jakamatta vielä, koska isä asuu siellä, mutta tästä talon puolikkaasta maksoimme perintöveroa jokainen muistaakseni jotain 700 euroa, eli äidin perinnöstä jäi jokaiselle käteen suunnilleen 18500e. Iso summa minulle jonka nettovuosipalkka on 21000euroa.
Pankkini kiinnostui välittömästi tilille tupasahtaneista rahoista ja alkoi markkinoida rahastosäästämistä. Minulla ei ollut siinä vaiheessa minkäänlaista ymmärrystä mistään rahaan liittyvästä kun juuri oli alettu selvitä itse aiheutetuista katastrofeistamme joten sijoitin rahoja kolmeen erilaiseen kohteeseen. Avasin kaksi rahastoa ja laitoin molempiin 1500 euroa. 12000 euroa sijoitin kummalliseen tuotteeseen, jossa oli mukana kolme isompaa yritystä ja muistaakseni kahden vuoden sijoituksella pystyi saamaan joko 0 koron tai 6% koron riippuen siitä miten noi firmat kehittyy sinä aikana. Tuotteessa oli se hyvä puoli että sijoitus ei voinut mennä miinukselle ja se minua siinä sitten ajatuksena houkutti ja toki se mahdollinen 6% korkokin jonka olisi saanut mikäli kaksi näistä kolmesta yrityksestä olisi ollut voitolla sijoitussopimuksen loppuessa.
Elämäntilanne menikin sitten ihan toiseen suuntaan heti alkuunsa kuin mitä oli suunniteltu ja muutaman kuukauden päästä olin henkisesti sellaisessa jamassa, että uuvuin töissä pahan päiväisesti ja oli pakko miettiä, että mitäs nyt tehdään.
Suomen hallitus oli alkanut tehdä leikkauksiaan ja vuorotteluvapaan ehtoja alettiin kiristää. Siinä kohtaa sisareni ehdotti, että mitäs jos pitäisit sellaisen pätkitellyn vuorotteluvapaan. Minä aloin neuvotella tästä vaihtoehdosta työnantajan kanssa ja työnanatajani suostui ehdotukseen. Sain yhteensä vuoden vuorotteluvapaata joka pätkittiin kolmeen osaan kahden vuoden aikana. Oikeastaan olisi pitäny jäädä sairaslomalle saman tien, mutta kitkuttelin töissä pahasti uupuneena vielä neljä kuukautta ja sitten romahdin ensimmäiselle vuorottelupätkälle joka kesälomien kanssa yhdistettynä kesti viisi kuukautta.
Sitten oltiinkin siinä tilanteessa että milläs minä nyt sen vuorotteluni elän kun vuorottelukorvaus oli 800 euroa ja halusin lomallani myös matkustaa ja harrastaa. Ei muuta kuin pankkiin ja purkamaan tämä isomman summan sijoitussopimus. No se ei tietenkään ollut ihan yksinkertaista eikä ilmaista, joten maksoin tästä sopimuksen purkamisesta 150 euroa eli prosentin miinukselle menin tämän tappiota tuottamattoman sijoituksen kanssa. Jokainen kai maksaa oppirahansa näissäkin asioissa ja minulle se oli tämä. Ei kovin iso menetys, mutta pakko myöntää, harmitti se hetken.
Vuorotteluvapaa oli mun kohdalla paras tapa sijoittaa äitini perintö. Sanoin kaikille että olen nyt tämmöisellä ennen aikaisella eläkkeellä. Tein käsitöitä, harrastin harastustani ja muutaman matkankin onnistuin tekemään vapaiden aikana. Ensimmäinen pätkä meni kyllä pitkälti voimia kerätessä, sanoin sitä vapaaehtoiseksi sairaslomaksi, mutta kaksi seuraavaa pätkää olivat jo todella rentouttavia. Kohta on vuosi viimeisen osuuden päättymisestä ja edelleen tunnen noiden pitkien vapaiden rentouttavan vaikutuksen. Vuorotteluvapaa pelasti mielenterveyteni. Kiitos äidille siitä.
Vuorotteluvapaa oli mun kohdalla paras tapa sijoittaa äitini perintö. Sanoin kaikille että olen nyt tämmöisellä ennen aikaisella eläkkeellä. Tein käsitöitä, harrastin harastustani ja muutaman matkankin onnistuin tekemään vapaiden aikana. Ensimmäinen pätkä meni kyllä pitkälti voimia kerätessä, sanoin sitä vapaaehtoiseksi sairaslomaksi, mutta kaksi seuraavaa pätkää olivat jo todella rentouttavia. Kohta on vuosi viimeisen osuuden päättymisestä ja edelleen tunnen noiden pitkien vapaiden rentouttavan vaikutuksen. Vuorotteluvapaa pelasti mielenterveyteni. Kiitos äidille siitä.
Miksi 52 -vuotiaan varallisuus on vähemmän kuin 5000e
Joitakin asioita olis toki voinut valita toisin, sillä raha ei suoranaisesti ole tehnyt pesää meille. Toisaalta olisin aina halunnut olla varakas, mutta toisaalta en ole tehnyt mitään lottokuponkia merkittävämpää tähän päästäkseni. Pikkuinen ristiriita siis ja hemmetin yleinen Suomessa, veikkaisin. Kadehtia osataan, muttei olla valmiita siihen työmäärään ja kurinalaisuuteen mitä vaurastuminen vaatii. Eli pohjimmiltaan en ole halunnut vauraaksi vaan elänyt just sellasta elämää mistä olen tykännyt, vähävaraisen elämää.
Listaanpa tähän alle seikkoja joilla on ollut vaikutusta nykyiseen tilanteeseen.
- Perhetausta. (köyhyys periytyy, sanovat)
- Laspsuusiän hoitamaton masennus.
- Masennuksen "hoito" alkoholilla ja juomiseen liittyvä holtiton elämä 20-26 vuotiaana.
- Alhainen koulutustaso
- Työpaikka kulttuurialalla (matalapalkka-ala)
- Puolison valinta.
- Yhteinen pankkitili puolison kanssa.
- Kaksi lasta (lapset on tärkein omaisuuteni, tästä tulee aikanaan ihan oma bloggaus)
- Harrastuksen valinta.
Laitetaan tähän perään lista asioista miksi tilanne juuri nyt niinkin hyvä kuin on.
- En ole koskaan ollut shoppailija.
- Osamaksulla en ole ostanut kuin pari puhelinta koko elämän aikana.
- Postimyynnistä en ole tilannut koskaan mitään.
- Vaatteet olen ostanut enimmäkseen kirppiksiltä.
- Kotimme kaikki huonekalut on ostettu käytettynä.
- Tupakoimattomuus ja alkoholittomuus.
- En ole ottanut velkaa kuluttamiseen enkä harrastuksiin.
- Tehtiin puolison kanssa taloudellinen ero.
- Myytiin talo ja muutettiin vuokralle.
- Lapset ovat isoja ja yrittävät tulla toimeen omillaan.
- Luottotiedottomuus oli lahja eikä rangaistus.
Ostelu ei siis ole se syy miksi varoja ei ole kertynyt. Minun velkaantumiseni alkoi puolison velkaantumisesta. Kun puolison yritystoiminta on edelleen sellaista, että kirjanpito kulkee irtopapereina muovikassissa, niin voitte kuvitella että 25 vuoden yhteiselossa on ollut monenlaisia käänteitä. Osa näistä käänteistä velkaannutti perheemme ja vei meiltä molemmilta luottotiedot vuosiksi. Puolisolla on edelleen edellisen vuosikymmenen velkoja maksettavana, mutta ne ovat hänen asiansa. Hän niitä ansiokkaasti nykyään hoitaa, tästä olen iloinen ja ylpeä.
Nyt asiat ovat hyvin. On uskomattoman kevyttä elää ilman velkoja. Omistaminen ja omaisuus ei juurikaan kiinnosta. On kiva asua isossa maakuntakaupungin keskusta-asunnossa edullisella vuokralla.Ei ole jätiläismäistä velkaa, ei huolta tulevista taloyhtiön remonteista, ei pelkoa siitä mitä sitten jos korot nousee ja työapaikka menee. Oma omaisuus ei kerry, mutta eipä kerry omistamisen taakkakaan. Kartutan siis jonkun toisen omaisuutta vapaaehtoisesti. Tätä voi olla joidenkin säästäjien vaikea tajuta. Minua asia ei häiritse. Jos uuni hajoaa, vuokraisäntä kantaa uuden kolmanteen kerrokseen. Hän ottaa vastuun ja riskin ja minä nautin omistamattomuuden keveydestä hyvillä mielin
Raha toki edelleen kiinnostaa. Mua kiinnostaa tutkia itseäni ja suhdettani rahaan. Mua kiinnostaa selvittää pystynkö elämään tulevaisuudessa pienellä eläkkeelläni. Mua kiinnostaa katsoa kannattaako se säästäminen vai ei. Voi olla että osakesijoittaminenkin kiinnostaa jossain vaiheessa. Just nyt se ei ole ajankohtaista. Kerään pikkasen puskuria ja odottelen kurssiromahdusta. Katotaan se asia sitten uudestaan.
Listaanpa tähän alle seikkoja joilla on ollut vaikutusta nykyiseen tilanteeseen.
- Perhetausta. (köyhyys periytyy, sanovat)
- Laspsuusiän hoitamaton masennus.
- Masennuksen "hoito" alkoholilla ja juomiseen liittyvä holtiton elämä 20-26 vuotiaana.
- Alhainen koulutustaso
- Työpaikka kulttuurialalla (matalapalkka-ala)
- Puolison valinta.
- Yhteinen pankkitili puolison kanssa.
- Kaksi lasta (lapset on tärkein omaisuuteni, tästä tulee aikanaan ihan oma bloggaus)
- Harrastuksen valinta.
Laitetaan tähän perään lista asioista miksi tilanne juuri nyt niinkin hyvä kuin on.
- En ole koskaan ollut shoppailija.
- Osamaksulla en ole ostanut kuin pari puhelinta koko elämän aikana.
- Postimyynnistä en ole tilannut koskaan mitään.
- Vaatteet olen ostanut enimmäkseen kirppiksiltä.
- Kotimme kaikki huonekalut on ostettu käytettynä.
- Tupakoimattomuus ja alkoholittomuus.
- En ole ottanut velkaa kuluttamiseen enkä harrastuksiin.
- Tehtiin puolison kanssa taloudellinen ero.
- Myytiin talo ja muutettiin vuokralle.
- Lapset ovat isoja ja yrittävät tulla toimeen omillaan.
- Luottotiedottomuus oli lahja eikä rangaistus.
Ostelu ei siis ole se syy miksi varoja ei ole kertynyt. Minun velkaantumiseni alkoi puolison velkaantumisesta. Kun puolison yritystoiminta on edelleen sellaista, että kirjanpito kulkee irtopapereina muovikassissa, niin voitte kuvitella että 25 vuoden yhteiselossa on ollut monenlaisia käänteitä. Osa näistä käänteistä velkaannutti perheemme ja vei meiltä molemmilta luottotiedot vuosiksi. Puolisolla on edelleen edellisen vuosikymmenen velkoja maksettavana, mutta ne ovat hänen asiansa. Hän niitä ansiokkaasti nykyään hoitaa, tästä olen iloinen ja ylpeä.
Nyt asiat ovat hyvin. On uskomattoman kevyttä elää ilman velkoja. Omistaminen ja omaisuus ei juurikaan kiinnosta. On kiva asua isossa maakuntakaupungin keskusta-asunnossa edullisella vuokralla.Ei ole jätiläismäistä velkaa, ei huolta tulevista taloyhtiön remonteista, ei pelkoa siitä mitä sitten jos korot nousee ja työapaikka menee. Oma omaisuus ei kerry, mutta eipä kerry omistamisen taakkakaan. Kartutan siis jonkun toisen omaisuutta vapaaehtoisesti. Tätä voi olla joidenkin säästäjien vaikea tajuta. Minua asia ei häiritse. Jos uuni hajoaa, vuokraisäntä kantaa uuden kolmanteen kerrokseen. Hän ottaa vastuun ja riskin ja minä nautin omistamattomuuden keveydestä hyvillä mielin
Raha toki edelleen kiinnostaa. Mua kiinnostaa tutkia itseäni ja suhdettani rahaan. Mua kiinnostaa selvittää pystynkö elämään tulevaisuudessa pienellä eläkkeelläni. Mua kiinnostaa katsoa kannattaako se säästäminen vai ei. Voi olla että osakesijoittaminenkin kiinnostaa jossain vaiheessa. Just nyt se ei ole ajankohtaista. Kerään pikkasen puskuria ja odottelen kurssiromahdusta. Katotaan se asia sitten uudestaan.
keskiviikko 3. lokakuuta 2018
Lokakuun budjetti
Tein Marttojen budjettityökalulla https://www.martat.fi/marttakoulu/omat-rahat/talouden-suunnittelu/ lokakuun budjetin. Se on isompi kuin olin kuvitellut ja luulenkin että siinä on väljää. Ruokaan budjetoin paljon ja yllätyksiin varauduin pienellä summalla. En halunnu tehdä hirveän tiukkaa budjettia kun rahaa on joka tapauksessa jäämässä reilusti säästöön. Muutenkin tämä saa olla mulle suuntaa antavaa suunnittelua, ei mikään lakikirja. Taulukko näkyy vähän hassusti, mutta kunhan nyt ite selvää saan.
Jos tässä pysyn, voin siirtää säästötilille 537e ja rahastoon menee 200e. 1700e:n tuloista säästöön menisi 737e. Säästöprosentiksi tulisi 43.35%. Mahdollinen tavoite.
Jos tässä pysyn, voin siirtää säästötilille 537e ja rahastoon menee 200e. 1700e:n tuloista säästöön menisi 737e. Säästöprosentiksi tulisi 43.35%. Mahdollinen tavoite.
| Kulutusmenot | Tammikuu | Helmikuu | Maaliskuu | Huhtikuu | Toukokuu | Kesäkuu | Heinäkuu | Elokuu | Syyskuu | Lokakuu | Marraskuu | Joulukuu | Yhteensä | |
| Ruoka ja juoma kotona | 220,00 | 220,00 | ||||||||||||
| Ruoka ja juoma ulkona | 50,00 | 50,00 | ||||||||||||
| Asuminen | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 418,00 | 0,00 | 0,00 | 418,00 | |
| vuokra/vastike | 418,00 | 418,00 | ||||||||||||
| lämmitys | 0,00 | |||||||||||||
| vesi | 0,00 | |||||||||||||
| muu | 0,00 | |||||||||||||
| Vaatteet | 15,00 | 15,00 | ||||||||||||
| Terveys | 0,00 | |||||||||||||
| Liikenne | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 130,00 | 0,00 | 0,00 | 130,00 | |
| auto | 40,00 | 40,00 | ||||||||||||
| bussi- ja junaliput | 15,00 | 15,00 | ||||||||||||
| muu matkustus | 75,00 | 75,00 | ||||||||||||
| Puhelin, internet, maksu TV ym | 55,00 | 55,00 | ||||||||||||
| Päivähoito | 0,00 | |||||||||||||
| Vakuutukset | 0,00 | |||||||||||||
| Kodin hankinnat | 25,00 | 25,00 | ||||||||||||
| Virkistys, vapaa-aika | 0,00 | |||||||||||||
| Oma säästökohde | 200,00 | 200,00 | ||||||||||||
| Lainanhoito | 0,00 | |||||||||||||
| Muut menot | 50,00 | 50,00 | ||||||||||||
| 0,00 | ||||||||||||||
| 0,00 | ||||||||||||||
| 0,00 | ||||||||||||||
| Yhteensä | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 1 163,00 | 0,00 | 0,00 | 1 163,00 | |
| Tulos | Tammikuu | Helmikuu | Maaliskuu | Huhtikuu | Toukokuu | Kesäkuu | Heinäkuu | Elokuu | Syyskuu | Lokakuu | Marraskuu | Joulukuu | Yhteensä | |
| 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 537,00 | 0,00 | 0,00 | 537,00 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)