maanantai 22. lokakuuta 2018

Joulumatka

Omavaraisuushaaste kirjoitti eilen hyvän päivityksen otsikolla "Kädestä suuhun yli 100 000 tuloilla. Miksi kovatuloisen on vaikea säästää." https://omavaraisuushaaste.com/kadesta-suuhun-yli-100-000-eurolla/. 

Omaan nilkkaan jutusta kalahti eniten kappale:

"Usein kulutus kasvaakin kun tulot kasvavat – useimmmiten kuitenkin kulutus kasvaa nopeammin kuin tulot. Tunnen itse ja tunnet todennäköisesti myös itse jonkun, jolla tulojen kasvu on korreloinut suoraan kulutuksen kasvuun."

Minä olen ammatinvalintani vuoksi kuulunut aina pienituloisiin, eli ansaitsen bruttona alle 29000 vuodessa. Nyt kun elämän asiat ovat kunnossa ja lapset yrittävät selvitä omillaan, on kulutus pienentynyt radikaalisti ja tämä näkyy suoraan siinä rahassa mikä jää palkasta tähteeksi eli säästöön. Eli tavallaan tulot on nousseet vaikka palkka on pysynyt paikoillaan. 

Nyt kun rahaa näyttää jäävän käytettäväksi on selkeästi havaittavissa riski, että kulutukseni kasvaa. Ostelemista en pelkää, en saa tavaroista nautintoa, päin vastoin nautinto tulee enemmän siitä että ei rahaa ei mene turhiin asioihin. Arkeen liittyvissä asioissa on helppo olla pihi ja jatkaa samaa kirppislinjaa mihin on elämässään tottunut, eli ostan käytettynä kaiken minkä voi käytettynä ostaa. Kirppiksiltäkin ostan nykyään hyvin harvoin. Tässä kuussa kirppikselle on mennyt 14 euroa. Summa on iso koska se sisältää 10e:n Taika -mukin tyttärelle joululahjaksi. Lisäksi olen ostanut 2e:n silmälasit ja 2e:n teekannun. Siinä kuluvan kuun kaikki tavaraostokset tähän mennessä.

On kuitenkin yksi asia jossa en rahaa laske ja se on harrastus. En avaa harrastustani tarkemmin, jotta nimettömyys säilyy, mutta siihen saa halutessaan uppoamaan määrättömän määrän rahaa. Itse olen pyrkinyt kohtuuteen harrastusmäärissä, ja sitä kautta laji on mahtunut viimeiset viisi vuotta elämääni. Laskeskelin tossa taannoin, että harrastukseen on kulunut viimeisen viiden vuoden aikana n.20 000 euroa eli keskimäärin 4000 euroa vuodessa. Joka on n.20% nettotuloistani.  Varusteisiin olen laittanut paljon rahaa muutamassa vuodessa, mutta olen pystynyt tekemään sen ottamatta lainkaan velkaa ja siitä olen ihan vilpittömästi ylpeä. Ja se että olen pärjännyt ilman velkaa johtuu ihan suoraan siitä että minua ei kiinnosta kuluttaa mihinkään muuhun kuin harrastukseen. Rahaa vaan jää yli, koska en ostele vaatteita, meikkejä, astioita, huonekaluja, sisustuskrääsää.

Yleensä en ole tuntenut syyllisyyttä rahojeni käyttämisestä harrastukseeni, koska rahat ovat omiani ja itse tienaamiani ja harrastus antaa iloa elämään. Nyt on kuitenkin tulossa harrastukseen liittyvä matka joulun alla ja pikkuisen rinnasta kouraisee matkan kulut. Sovittiin eilen kaverin kanssa että lähdetään joulun alla kahden päivän reissulle Tukholmaan. Torstaiaamuna sinne ja perjantai iltana takaisin. Reissuun sisätyy harrastukseen liittyvää valmennusta ja kustannusarvio koko matkalle on n.1600e. 


Silloin kun aloitin harrastuksen, päätin että velkaa en tähän ota ikinä yhtään. Se päätös on pitänyt ja pitää edelleen. Olen onnistunut tässä kuussa saamaan hyvin lisätuloja kirppismyynnillä ja mulla on säästössä riittävästi rahaa. Puskuritilin tyhjentäminen riittää. Sitä en tiedä onko tässä mitään järkeä, mutta nyt mennään selvästi sydän edellä. Toivotaan että koulutus on hintansa väärti ja näkyy harrastamisessa laatuna ensi kesänä. Jos liikuntaan ja oppimiseen sijoittaa rahaa, niin sehän on hyvä sijoitus, eikä vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nousukausisijoittajan ensimmäinen laskukausi

No niin, aloittelevan rahastosijoittajan ensimmäinen kunnon kurssilasku on alkanut. Joulukuussa 2018 rahastot toki olivat hetken miinuksella...