torstai 13. joulukuuta 2018

Elintasoinflaatio

Kun elämä muuttuu niin että palkasta alkaa jäädä rahaa tähteeksi houkutus kuluttamisen lisäämiseen on järjetön. Luulen että suurin osa tästä kuluttamisesta johon palkannousun tai peruskulujen vähenemisen hyöty katoaa on sellaisia pikkuasioita joita ei oikeastaan edes huomaa. Ostellaan vähän enemmän matkoja, tavaroita ja palveluja joilla kuvitellaan elämänlaadun ja onnellisuuden kohenevan. 

Luulen, että olen ehkä mennyt jo sen vaiheen ohi omassa elämässä ja matkalla suuntaan jossa iloa ja onnea antaakin säästäminen ja turhan kulutuksen minimoiminen, mutta toki nytkin tulee mieleen asioita joita haluaisi koska niihin on varaa. 


Just nyt haluaisin aika paljon mopoa. Tarkemmin sanottuna 50cc Vespaa. En ole ikinä ajanut mopolla, enkä siksi tiedä onko tämä halu ja tarve todellinen vai kuviteltu.

Siksi pitääkin kysyä itseltäni rehellisesti.


- Tarvitsenko? Tavallaan joo. 
- Miksi tarvitsen? Se nopeuttaisi ihanasti kulkemista kodin ja harrastuspaikkojen välissä.
- Onko haluni motiivi rehellinen, todellinen ja fiksu? En tiedä. Pyörälläkin pärjäisin. Menetän kaiken hyötyliikunnan jos vaidan pyörän mopoon. Ehkä haluan sen vain siksi että olisi siistiä ajella moottoriajoneuvolla. Että olis kiva leimata ittensä jollakin laitteella aikuiseksi. Hah 52 -vuotiaana. Onko se järkevä motiivi. Sitä sopii miettiä.

No joka tapauksessa olen katellut käytettyjä Vespoja. Yhdestä olen heittänyt hintapyyntöön nähden överialhaisen tarjouksenkin koska mopo oli söpö ja se hintapyyntö ihan kohtuuton. Ei se tietenkään läpi tule menemään, mutta hinta näkyi laskeneen isosti tarjoukseni jälkeen. Joku sen ehkä jo sillä hinnalla ostaa. Minun budjettiin se on vieläkin  liian kallis.

Tää voi olla just niitä unelmia joiden hankita tuntuu saamisen jälkeen tunnin ihanalta ja sitten se ns. ostamiseen liittyvä nousuhumala laskee. Sitäpaitsi siitä olisi vaivaa ja riesaa ja kuluja ihan eri tavalla kuin fillarista joka on helppo, halpa ja luotettava kumppani.

Tai sitten on niin että mä rakastaisin ihan älyttömästi sitä ajelemista ja vauhtia ja vapautta ja liikkumisen nopeutta minkä se mulle antaisi. Sitäkään ei voi kokeilematta tietää. 




2 kommenttia:

  1. Luin juuri blogisi läpi ja alku on ainakin mielenkiintoinen. Jään seuraamaan, miten tavoitteet vähitellen toteutuvat. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiva kun olet löytänyt tänne. :)

    VastaaPoista

Tammikuu

Joulun jälkeen päätin panna pään pensaaseen ja unohtaa Pennon rumat tilastot. Siirsin joulukuun raportointia päivän kerrallaan eteenpäin ja ...