Koska harrastus on nyt talvitaulolla ja mopokin lähtee ihan kohta pihasta lämpimämpään paikkaan, on päässä jonkun verran liikaa tilaa joka hakee täytettä.
Olen yrittänyt etsiä itselle korvaavaa toimintaa ja löytänyt sitä ainakin polvikuntoutuksesta, johon koitan käyttää vähintään tunnin joka päivä. Työpaikalla on onnekseni pieni kuntosali jonne on helppo mennä suoraan töistä ja olen tehnyt siitä rutiinin, jossa olen aika hyvin myös pysynyt. Jumpatessa kuuntelen radiosta musiikkia ja ajattelen lähinnä sitä mitä olen tekemässä eli jumppaa ja se on mukavan rentouttavaa myös aivoille.
Pääni on sillä lailla jännä värkki, että riippuvuuksiin taipuvaisena sinne ei juuri mahdu kuin yksi asia kerrallaan. Kesäaikaan se on harrastus, koska olen addiktoitunut siihen ja toki sitä vähän talvellakin ajattelen, vaikken pääse tekemään.
Suhteeni rahaan on aina ollut vääristynyt. Suurimman osan elämästä siksi ettei sitä mielestäni ole ollut tarpeeksi. Nyt rahaa on sillä tavalla tarpeeksi, että voin ostaa niin monta tomaattia kuin salaattiini tarvitsen. Minun ei tarvitsisi ajatella sitä juuri lainkaan, koska en juurikaan halua asioita joihin rahani eivät riitä. Paitsi että nyt olen alkanut haluta... lisää rahaa.
Olis kivaa ostella lisää rahastoja ja ehkäpä muutamaa yritystäkin, nyt kun Nokian oston jälkeen olen päässyt osakesijoittamisen makuun. Rahaa on Nordnetin tilillä pari tonnia ja puskuri on sekin kasvanut pikkusen liian isoksi, että varaa kyllä olisi jotain ostaa, mutta en osta.
Kattelin tossa yhen kiinnostavan yrityksen eli Vaisalan kurssihistoriaa. Vuonna 2012 sitä on saanut suunnilleen 7e:n kappalehintaan ja nyt se on 27e. Ei hyvää päivää. :) Ostakoon ne joilla on oikeasti varaa. Minun pitää toistaiseksi tyytyä Nokian kaltaisiin luuseriosakkeisiin ja toivoa että ne joskus vielä nousee.
Tavallaan hyvä, että sijoitusinnostukseni on alkanut nyt kun kurssit ovat korkeimmillaan. Nyt on paras mahdollinen aika opiskella asiaa. Ei ole varaa eikä kiinnostusta ostaa mutta voi tutkia kiinnostavia yhtiöitä ja katella mitä niiden kurssi on ollut matalimmillaan ja millaiseen arvoon se on voinut nousta. Kai siitä jotain oppii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti